So long, taas.

Ja taas yhdet hyvästit takana. Tämä on kyllä sen semmoinen kirous ja harmien harmi. Joskus tuntuu, että Nairobi on kuin yhden sortin iso bussipysäkki. Tai hosteli. Ihmiset tulee, viipyy hetken ja taas mennään. Sen hetken piipahduksen aikana tehdään tuttavia, tullaan ystäviksi, ja juuri kun päästään sielunsiskotasolle, niin on uudet tuulet ja lähtö edessä. Jos meikäläistä, jotenkuten rationaalista aikuista, moinen potuttaa, mutta arvatkaa vaan miten muksuista tuntuu - joka kevät halataan bestikset matkaan, ja syksyn lukuvuosi aloitetaan kavereiden suhteen nollasta.

Ulkomaalaisia meikäläisiä on täällä pilvin pimein. On diplomaattiporukka, on kansalaisjärjestöjen väki, YK:n arsenaali, Somalian ja Sudanin avustustyöntekijät, bisneksen pyörittäjiä, ja sitten tietenkin iso lauma elämäntapareppuilijoita. Vaihtuvuus on huima, populaa tulee ja menee. Paitse me. Ollaan ja pysytään kuin paha tahra. Meistä on tullut enemmän tai vähemmän virallinen hyvästiheitto- ja vastaanottokomitea. Harmittää lähettää hyvia ihmisiä matkaan, toisaalta kiva tavata uusia tuttuja. Tosin laiskemmaksi tulee siinäkin touhussa vuosien myötä.

Tässä kaverikierrätyksessä on joitain hilpeitäkin piirteitä - jokainen lähtijä myy tai antaa pois suuren osan omaisuudestaan. Pihalle pistetään huonekalut, kipot, kannut, kasvit, asunto ja auto. Samaan syssyyn menevät koirat, ja henkilökunta, ja joskus vaimokin. Melkein koko elämä. Ja yleensä vastaanottajana on joku juuri maahan muuttanut kolleega, joka tarvitsee koko potin yhdellä kertaa: asunnon, sohvan, auton, koiran, kokin, ja joskus vaimonkin. Niinpä sitä monet luikahtaa kanssamatkaajan elämään ihan suvereenesti, ja yllättäen huomaa nukkuvansa entisen pomon lakanoissa, ajavansa entisen pomon autoa ja saavansa samaa soppaa illaseksi, entisen pomon entisessä asunnossa.

Yksi setti hyviä kavereitä hyvästeltiin eilen. Ja meille tuli vastineeksi pelargoniat ja kaksi kultaista noutajaa. Kukat koristaa verantaa, mutta koirat ei. Neljä omasta takaa on kylliksi, joten mies hoitaa koirat kiertoon. Hyvään kotiin totta kai.

Pilvinen ihana lauantai. Mukana kuvapläjäys meidan lauantaiaamusta. Laattahommia, tukkahommia, ja yleistä lorvimista. Tosin tiedossa pakkailua.  Ja hiukan funtsimista, että milloinkohan saa laittaa oman elonsa kiertoon ja ottaa menolipun Turkuun. Vain yhteen suuntaan :)