And what´s your story, baby?


Stories. Loving them all.

 Plakkarissa on tuhat kuvaa ja saman verran sanoja, mutta en siltikään tiedä että mistä aloittaisin, juuri nyt. On maanantainen keskiyö, istahdin sohvan nurkkaan, pihistin kuopuksen karkkipussin ja nappasin läppärin polvelle. Viime e-piipahduksesta on yli viikko, ja näppäimistökin pitää kartoittaa uudelleen. Kankeaa on. Ja olona hiukan tyhjä takki.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt kuin siivillä. Talo on pursuillut eloa ja iloa, on ollut perhettä ja sukua,  tohinaa kolmessa kerroksessa ja polvessa, jeeppejä on pakattu ja purettu, kuvia otettu ja tarinoita tehty. Takana kaksi huikeaa safaria, satoja pölyisiä kilometrejä, aamusumppeja joen poskessa virtahepojen seurassa, iltahetkiä linnunradan kupeessa. Kanvaasiteltat, pitkiä brunsseja, vielä pidempiä kruisailuja savanneilla ja jes, tuhansia kuvia.

Sitä on siis on leijuttu ja lujaa, kunnes kaikki loppui kuin seinään. Siis ihan suunnitellusti ja ilman mitään sen suurempaa draamaa, mutta kuitenkin.  Ensin lähti isä, sitten viikonloppuna rutisteltiin loppusuku kotimatkalle, ja tänään lentokentälle lähti mies ja poika. Meidän pojista isompi aloittaa lukion sisäoppilaitoksessa, joten arvaatkaas miten on sydänalassa iso ontto kohta. Huoh. Ja nyt tuntuu, ettei täällä kotona ole jäljellä kuin naurun kaiku.

Kyllä tämä tästä, totta kai. Pian alkaa taas duunit ja suloiset rutiinit imaisevat mukaansa ihan taatusti, ja pyytämättä. Blogista tulee taas se tuttu päivänpiriste ja pienistä ympyröistä tuttu arki. Mutta, mutta, annetaan kuvien kertoa ne tarinat tällä kertaa ja itse vetäydyn tyhjän talon tyhjään isoon sänkyyn. Onneksi se on iso sänky kahdella tyttölapsella, parasta juuri nyt. 

Suunnaton kiitos uuden vuoden toivotuksista - täältä aivan samoja roppakaupalla. 
Vuodesta tulee hyvä, tunnen luissani. Nyt kannan ne kuitenkin levolle, samalla kun odotellaan niiden tarinoiden paluuta. 

Good night. 

Jaana


Comments

  1. Vaikka sanoja rakastankin, niin kyllä sinun kuvasi osaavat kertoa tarinan jos toisenkin. Kiitos!
    Ja tunnen myös tuon kolon sydämessä - minulle se jäi viime kesältä, kun poika muutti kotoa. Tänä vuonna kolo senkun kasvaa, kun tytärkin todennäköisesti lähtee. Mutta niin menee elämä. On vain oltava tyytyväinen, että uskaltavat kokeilla siipiensä kantavuutta.
    Nyt sitten pehkuihin yrittämään unta, joka ei todennäköisesti tule - aamulla alkavat työt ja arki.
    Oikein hyvää uutta vuotta sinne linnunradan kupeeseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Lady, ja kun tästä pahimmasta eron tuskasta pääsee eroon, niin sitä voi olla ihan oikeasti iloinen nuoren miehen puolesta;) Niin, ja onneksi täällä nurkissä pyörii vielä kolme natiaista, jotka eivät ole matkalla minnekään vielä pitkään aikaan;) Oikein suloista vuoden alkua myös sinne, ja pidetään jutut yllä niinkuin tähänkin asti! Jx

      Delete
  2. Perheen pienin rinnalla, toisella silmällä ja yhdellä kädellä lueskelen tässä illan iloksi blogeja. Lapset ovat tässä lähellä kaikki, käden ulottuvilla kaksi isompaakin. Mutta voin niin kuvitella tuon päivän kun ovatkin lähdössä omilleen... Etukäteen jo kirpaisee! Voimia äidille uuteen elämäntilanteeseen.

    Kuvasi kertovat totisesti tarinoitaan. Saavat miettimään, ettei taitaisi olla ollenkaan hullumpaa elää siellä teidän kulmilla! Vaikkei joka päivä tietysti olekaan safaripäivä sielläkään :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Kata, rutista niitä pieniäsi sillä usko pois, että se aika lentää. Siitähän on ihan vasta tuokio, kun meidän kuopus oli nyyttinä sylissä - ja siitäkin on jo 10 vuotta! Ihania hetkiaä kaikki tyynni, mutta onneksi meidän nuorimmaiset ovat vielä lahkeessa kiinni muutaman vuoden. Samalla kun safarit ovat niin ihania, niin kyllä se arki on kovasti toisenlaista. Tunnen sen nahoissani juuri nyt;) Isot terkut!

      Delete
  3. Tervetuloa takaisin Jaana! Ikävä on jo ollutkin <3 Sinulla on ollut upean pitkä loma ja mitä kokemuksia oletkaan saanut koota reppuusi. Niistä on iloa koko loppuelämän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heipat, ja nettinormiarki on taas yllä! ;) Näiden taikasafarien ainut pikkuruinen miinus on ne tuhat kuvaa, joiden järjestelyyn ja retusointiin saa helposti menemään iltatolkulla. Tosin, jos on aikaa, niin eihän ole mukavampaa puuhaa kuin upota takaisin safariin kuvien kautta;)

      Delete
  4. Ei ihme, että takkisi tuntuu tyhjältä. Tai tämä tyhmä sanonta "nalli kalliolla".
    Ero "rakkaidenlähelläolohetkiin" ja tuohon tyhjien vuoteiden syndroomaan on niin kamalan suuri, että pieni olo tulee väistämättä.
    Bless`y.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sirkku, nämä on näitä joka-äidin-primitiivi-tuntemuksia, mutta samalla on iloinen pojan puolesta. Meillä on kotona kovasti hiljaista, mutta kaikki vallan suloisesti. Harjoitellaan arkea pienemmällä porukalla. Oikein hyvää alkanutta vuotta myös teidän katraalle;)

      Delete
  5. Kyllä tässä tulee safarista pakkomielle. Sitten joskus. Meillä on myös vierasviikon jälkeinen arkeen paluu. Ottaa aina aikansa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä, hyvä, alkaa meikäläisen safaripropaganda puremaan pikkuhiljaa;) Arki tuli, hyvä, ihana arki. Jaksellaan;)

      Delete
  6. Jälleen ihania tunnelmia ja kuvia, kiitos! Matkamme Keniaan lähestyy, enää neljä viikkoa odotusta!
    Muuten, onko tuo ihana safaripaikka jossain pysyvästi vai viettekö koko leirin todellakin mukananne? Upean näköistä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih, tulette ihan parhaimpaan loppukesään! Tervetuloa, karibu sana! Ja ilmoittele toki, jos tarvitsette mitään apua tai osviittaa - Nairobissa varmaankin pyörähdette myöskin, eikö? Meidän Enkipai-leiri Masai Marassa oli sellainen, jossa on teltat ja kaikki rekvisiitta, mutta omat ruuat ja juomat pitää tuoda mukanaan. Täysi henkilökunta ja kokit hoitavat sitten menyyt ja tarjoilut sovitusti. Järjestely, joka sopii meille kuin nyrkki silmään;) Hienosti meni, taas kerran. Ja on se Masai Mara sellainen itkettävän upea!

      Delete
    2. Kiitos, Kaima! Tuskin maltamme odottaa. Olemme toisen viikon Dianibeachillä , mutta ensimmäisen koko viikon safarilla . Tsavossa ja Ambosellissa , onko mitään vinkkejä mitä matkalaukkuun? niinkuin tärkeimpinä ? Ihanaa päivää ! Jaana

      Delete
  7. Aivan mahtavia tarinoita nämä kuvat. Olen ihan lääpällään jo niistä. Tuhannet kiitokset, että jaat upeita hetkiäsi meidän kanssamme!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Definitely my pleasure! Suuren suuri kiitos!

      Delete
  8. Huimaa tunnelmaa välittyy kuvista! Varsinkin tuo kuva, mistä näkyi joelle oli vähän kun olisi itse tuosta sängystä herännyt!

    Totuttelua vaatii varmasti uusi elämäntilanne, teiltä kaikilta. Jännitti ehkä myös poikaanne?
    Kaikkea hyvää teille tähän uuteen, kuluvaan vuoteen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, siinä kelpasi joelle tuijotella teltan jättisängystä. Illalla saatiin myös norsu hiippailemaan sinne telttojen liepeille;)
      Talo tuntuu tyhjältä, ja vaikka kaikkia jännittää, niin poika on kyllä tohkeissaan. Juuri niinkuin pitääkin! Mukavaa ja ihanaa uutta vuotta myös sinne!

      Delete
  9. Nuo maisemat, eläimet, huonekalut... ihmisiä unohtamatta! Upea tunnelma kuvissa jälleen kerran!!!
    Kiitos tästä postauksesta ja iso halaus <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vastahalit myös sinne suuntaan ja oikein mukavaa vuotta totta kai!

      Delete
  10. Voih mitä kuvia...ihania... taas!!!
    Kyllä siinä äidille tulee suru, kun lapsi muuttaa pois...vaikka sitten vain kouluun.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huoh, kyllä tämä tästä. Onneksi poika on innoissaan uusista tuulista, ja tästä tulee oikein hyvä juttu - vielä kun tähän himpan verran tyhjempään taloon vaan tottuu;)

      Delete
  11. Hengensalpaavaa taas kerran <3

    Kirsi

    ReplyDelete
  12. Satumaisia kuvia ja tunnelmia niiden myötä, kiitos. Arki on parasta, kuitenkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä ollaan jo arjen reunassa kiinni, ja kyllä on kaikki safarimagia visusti karisseet jo unholaan;) Mutta, hyvä näin ja nyt. Arki on paras, ja tässä voikin jo uusia reissuja laittaa suunnittelun alle;)

      Delete
  13. Pojalle hyvää matkaa lukioon! Kuvasi kertovat aina tuhannen ihanaa tunnelmaa ja tarinaa! Olen katsellut näitäkin kuvia oikein uudelleen ja uudelleen. Täällä on harmaata ja vettä tihuttaa, kuvasi tarjoavat jotakin aivan muuta. Kiitos taas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä teille sen kunnon talven jo sinne soisi, niin sitten voisin huokailla ihanien kinoskuvien perään;) Niinhän se menee, että mieli pakkaa halajamaan aina sitä mikä ei juuri ole käsillä;). Ja Turku on aina ihana, sataa sitten vaikka kissoja ja sammakoita;)

      Delete
  14. Kerrassaan mahtavia kuvia, jälleen kerran! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja aivan samaa mieltä. Totaalisesti;)

      Delete
    2. Voi ei, voih, siis samaa mieltä siitä, että kuvat ja tuhat sanaa jne;), enkä siis ryhtynyt omia kuviani ylistämään;)

      Delete
  15. Olen täällä pala kurkussa...ensinnäkin kuvat ovat henkeäsalpaavia ja toiseksi tiedän tuon tyhjyyden tunteen niin hyvin, lisäksi tuo ero lapsukaisesta, meillä lienee samantyyppiset kuviot tulossa, äiti ja pikku-tytär lienemme eri maissa ensi syksynä, huh huh. Elämä kuitenkin kantaa ja rutiinit ovat sitä parasta kaiken juhlinnan ja lomailun jälkeen...miten se olikaan: mennään eteenpäin hännät pystyssä :-))
    XX Päivi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Päivi, juuri niin, hännät pystyssä ja vielä jos sitä voisi heilutellakin;) Nämä lähtemiset on aina niin sydäntäriipiviä, tosin pitää muistaa, että lähtijällä taitaa olla himpan verran helpompaa. Pojalla on huikeat seikkailut ja uudet tuulet edessä, joista ei voi kuin olla iloinen. Suloista arkea sinne, ja meille on tulossa hyviä juttuja tälle vuodelle, right? xxx

      Delete
  16. Työkaveri tuumasi, kun näytin näitä upeita kuviasi: Onneks on noi kakarat, niin ei tarvii tonnekaan lähteä :DDD (ja sitten tuli jotain sanoja jostain kateudesta tai jostain sellaisesta...)
    Aivan mahtavaa! Voi veljet mitä kuvia, taas.
    Safarille mieli...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, tuleepa mielenkiintoisia lisiä tuohon tekstiin!

      Delete
    2. Hih, nyt vaan pillit pussiin ja safarille siis;)

      Delete
  17. Ihanat kuvat! Täällä on koko päivän näyttänyt siltä, että olis ilta. Harmaata, pimeää ja vesisadetta..Kyllä vaihtaisin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja sitten kun teille tulee se ihana valkotalvi ja te kaikki hiihtelette huikeilla keväthangilla, niin arvaa kuka muuttuu myrkynvihreäksi kateudesta ja kitkeryydestä;) ja pölyt kurkussa;)

      Delete
  18. Voin kuvitella, miten äkkinäinen hiljaisuus entisestään korostuu, kun ensin on tupa tavallistakin täydempänä eloa ja iloa.
    Ei oo helppoa tää luopuminen (sama edessä), vaikka järki sanookin, että näinhän sen kuuluu mennä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sen pitää mennä juuri näin. Nyt vaan ryhdytään iloiseksi pojan puolesta, kunhan vaan tottuu tähän tyhjään taloon ensin;) Ja hei, meillähän on vielä väkeä ja lapsia täällä ruuhkaan asti, joten kyllä tämä tästä;)

      Delete
  19. Oi miten upeita kuvia! Tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä kaunista niistä mutta sanat ei riitä.
    Halaus sinulle sinne kauas.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Halaus on oikein mieluisasti vastaanotettu, ja samanmoinen tulee paluupostina myös sinne, isolla kiitoksella! x

      Delete
  20. Onnea nuorelle miehelle opiskelun ! juu ei tarvii sanoja kuvat kertoo paljon. Ihana tuo poseeraava norsu ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja voi tuota norsunpoikaa, sellainen ylireipas raikuli, joka tuli uhittelemaan ja töräyttelemään ihan siihen auton kylkeen. Jes, poseeraamaan, I guess;)

      Delete
  21. Ihan mielettömän upeita kuvia! Ymmärrän tyhjyyden tunteen, mutta jäihän sinne kotiin vielä hyvä joukko väkeä. Oma ainokaiseni asuu myös Afrikan mantereella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta, meillä on täällä vielä varsinainen arsenaali väkeä ja lapsia, joten ei tässä ihan tyhjän päällä olla vielä;) Missäpäin mannerta on omasi?

      Delete
    2. Lusakassa, Sambiassa. Ja sisko Tunisissa.

      Delete
  22. Aivan ihania kuvia, huima tunnelma juurikin eläin kuvissa, vau! Arki alkoi täälläkin, mutta harmaata ja pimeää on ulkosalla. Talvi on kadoksissa. Terveiset perheen pimuille ja jäihän sulle A mies taloon ;-) t.Sanna ja Fredi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sanna - ja ihan totta, meillä on meidän Alfa-Allu pitämässä miestasapainoa talossa;) Onneksi, ja en meinaa päästää käsistäni vielä muutamaan vuoteen;) Ja pimut in deed, joista on tulossa aina vaan pimumpia päivä päivältä;) Isot terkut sinne, ja kyllä se talvi sieltä tulee, näin lupaillaan ainakin uutisissa, eikö? Halit!

      Delete
    2. Miten se aika hurahtaa? Itse kun tuntuu ettei vanhene lainkaan ja wrum poikani täyttää jo seuraavaksi 11vuotta! Käsittämätöntä, mehän ei vanheta me vanhemmat.
      Uutisissa lupailevat räntää huomiselle ja hopefully lunta ja ainakin pakkasta viikonloppuna!? Kyllä pulkkailukelejä odotellaan, pukin tuomat liukurit odottaa käyttäjää! Kiitos afrikanhaleista!

      Delete
  23. " Minun Afrikkani", Sinun afrikkasi... huoh! Suuri kiitos jälleen upeista ja voimakkaista kuvistasi ja tunnelmista! Jokaista kuvaa on ilo katsoa ja jokaisessa kuvassa katse viipyy. Ihmeellinen on elämäsi siellä perheen kanssa, vaikka se teidän arkea onkin erilaisine tapahumineen. Vain harvat saavat noin kokea. Super-ilo on lukea blogiasi ja kuviesi/tarinoittesi kautta sitä maailmaa kokea. Tsemppiä äidin tunteisiin ja napanuoran irrottamiseen! Lapset pärjäävät, kun äidit rakastavat! - Hanna :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih, iso kiitos kauniista sanoistasi. Siinä kuin safarit ovat magiaa, niin kyllä se arki on niin sitäsamaa niin täällä kuin sielläkin. Huh. Arkea harjoitellen oikein olan takaa, samalla kun vielä yritetään roikkua siinä napanuoran tyngässä kiinni. Mutta, pojalla on isot, hienot ajat edessä, ja kaikki jo odotellaan ensimmäisiä lomia niin saadaan kuulla kaikki mukavuudet ihan livenä. Kyllä tämä tästä. Kovasti mukavia toivotuksia uudelle vuodelle, ja tilkkanen luntakin olisi kiva, right? Jx

      Delete
  24. Voi tavaton sentään minkä blogin löysin! Ihan mahtavia ja eksoottisia kuvia! Vau!:) Pikkasen erillaiset maisemat siellä, kuin täällä koto Suomessa, jossa pakkanen paukahtelee!

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts