And what´s your story, baby?
Stories. Loving them all.
Plakkarissa
on tuhat kuvaa ja saman verran sanoja, mutta en siltikään tiedä että mistä
aloittaisin, juuri nyt. On maanantainen keskiyö, istahdin sohvan nurkkaan, pihistin
kuopuksen karkkipussin ja nappasin läppärin polvelle. Viime e-piipahduksesta on
yli viikko, ja näppäimistökin pitää kartoittaa uudelleen. Kankeaa on. Ja olona
hiukan tyhjä takki.
Viimeiset pari viikkoa on mennyt kuin siivillä.
Talo on pursuillut eloa ja iloa, on ollut perhettä ja sukua, tohinaa kolmessa kerroksessa ja polvessa,
jeeppejä on pakattu ja purettu, kuvia otettu ja tarinoita tehty. Takana kaksi
huikeaa safaria, satoja pölyisiä kilometrejä, aamusumppeja joen poskessa
virtahepojen seurassa, iltahetkiä linnunradan kupeessa. Kanvaasiteltat, pitkiä brunsseja, vielä
pidempiä kruisailuja savanneilla ja jes, tuhansia kuvia.
Sitä on siis on leijuttu ja lujaa, kunnes kaikki
loppui kuin seinään. Siis ihan suunnitellusti ja ilman mitään sen suurempaa
draamaa, mutta kuitenkin. Ensin lähti
isä, sitten viikonloppuna rutisteltiin loppusuku kotimatkalle, ja tänään lentokentälle
lähti mies ja poika. Meidän pojista isompi aloittaa lukion sisäoppilaitoksessa,
joten arvaatkaas miten on sydänalassa iso ontto kohta. Huoh. Ja nyt tuntuu, ettei
täällä kotona ole jäljellä kuin naurun kaiku.
Kyllä tämä tästä, totta kai. Pian alkaa taas
duunit ja suloiset rutiinit imaisevat mukaansa ihan taatusti, ja pyytämättä. Blogista tulee taas se tuttu päivänpiriste ja pienistä ympyröistä tuttu arki. Mutta, mutta, annetaan kuvien kertoa ne tarinat tällä kertaa ja itse vetäydyn tyhjän talon tyhjään isoon sänkyyn. Onneksi se on iso sänky kahdella tyttölapsella, parasta juuri nyt.
Suunnaton kiitos uuden vuoden toivotuksista - täältä aivan samoja roppakaupalla.
Vuodesta tulee hyvä, tunnen luissani. Nyt kannan ne kuitenkin levolle, samalla kun odotellaan niiden tarinoiden paluuta.
Good night.
Jaana
Vaikka sanoja rakastankin, niin kyllä sinun kuvasi osaavat kertoa tarinan jos toisenkin. Kiitos!
ReplyDeleteJa tunnen myös tuon kolon sydämessä - minulle se jäi viime kesältä, kun poika muutti kotoa. Tänä vuonna kolo senkun kasvaa, kun tytärkin todennäköisesti lähtee. Mutta niin menee elämä. On vain oltava tyytyväinen, että uskaltavat kokeilla siipiensä kantavuutta.
Nyt sitten pehkuihin yrittämään unta, joka ei todennäköisesti tule - aamulla alkavat työt ja arki.
Oikein hyvää uutta vuotta sinne linnunradan kupeeseen!
Kiitos Lady, ja kun tästä pahimmasta eron tuskasta pääsee eroon, niin sitä voi olla ihan oikeasti iloinen nuoren miehen puolesta;) Niin, ja onneksi täällä nurkissä pyörii vielä kolme natiaista, jotka eivät ole matkalla minnekään vielä pitkään aikaan;) Oikein suloista vuoden alkua myös sinne, ja pidetään jutut yllä niinkuin tähänkin asti! Jx
DeletePerheen pienin rinnalla, toisella silmällä ja yhdellä kädellä lueskelen tässä illan iloksi blogeja. Lapset ovat tässä lähellä kaikki, käden ulottuvilla kaksi isompaakin. Mutta voin niin kuvitella tuon päivän kun ovatkin lähdössä omilleen... Etukäteen jo kirpaisee! Voimia äidille uuteen elämäntilanteeseen.
ReplyDeleteKuvasi kertovat totisesti tarinoitaan. Saavat miettimään, ettei taitaisi olla ollenkaan hullumpaa elää siellä teidän kulmilla! Vaikkei joka päivä tietysti olekaan safaripäivä sielläkään :)
Voi Kata, rutista niitä pieniäsi sillä usko pois, että se aika lentää. Siitähän on ihan vasta tuokio, kun meidän kuopus oli nyyttinä sylissä - ja siitäkin on jo 10 vuotta! Ihania hetkiaä kaikki tyynni, mutta onneksi meidän nuorimmaiset ovat vielä lahkeessa kiinni muutaman vuoden. Samalla kun safarit ovat niin ihania, niin kyllä se arki on kovasti toisenlaista. Tunnen sen nahoissani juuri nyt;) Isot terkut!
DeleteTervetuloa takaisin Jaana! Ikävä on jo ollutkin <3 Sinulla on ollut upean pitkä loma ja mitä kokemuksia oletkaan saanut koota reppuusi. Niistä on iloa koko loppuelämän.
ReplyDeleteHeipat, ja nettinormiarki on taas yllä! ;) Näiden taikasafarien ainut pikkuruinen miinus on ne tuhat kuvaa, joiden järjestelyyn ja retusointiin saa helposti menemään iltatolkulla. Tosin, jos on aikaa, niin eihän ole mukavampaa puuhaa kuin upota takaisin safariin kuvien kautta;)
DeleteEi ihme, että takkisi tuntuu tyhjältä. Tai tämä tyhmä sanonta "nalli kalliolla".
ReplyDeleteEro "rakkaidenlähelläolohetkiin" ja tuohon tyhjien vuoteiden syndroomaan on niin kamalan suuri, että pieni olo tulee väistämättä.
Bless`y.
Kiitos Sirkku, nämä on näitä joka-äidin-primitiivi-tuntemuksia, mutta samalla on iloinen pojan puolesta. Meillä on kotona kovasti hiljaista, mutta kaikki vallan suloisesti. Harjoitellaan arkea pienemmällä porukalla. Oikein hyvää alkanutta vuotta myös teidän katraalle;)
DeleteKyllä tässä tulee safarista pakkomielle. Sitten joskus. Meillä on myös vierasviikon jälkeinen arkeen paluu. Ottaa aina aikansa.
ReplyDeleteHyvä, hyvä, alkaa meikäläisen safaripropaganda puremaan pikkuhiljaa;) Arki tuli, hyvä, ihana arki. Jaksellaan;)
DeleteJälleen ihania tunnelmia ja kuvia, kiitos! Matkamme Keniaan lähestyy, enää neljä viikkoa odotusta!
ReplyDeleteMuuten, onko tuo ihana safaripaikka jossain pysyvästi vai viettekö koko leirin todellakin mukananne? Upean näköistä...
Oih, tulette ihan parhaimpaan loppukesään! Tervetuloa, karibu sana! Ja ilmoittele toki, jos tarvitsette mitään apua tai osviittaa - Nairobissa varmaankin pyörähdette myöskin, eikö? Meidän Enkipai-leiri Masai Marassa oli sellainen, jossa on teltat ja kaikki rekvisiitta, mutta omat ruuat ja juomat pitää tuoda mukanaan. Täysi henkilökunta ja kokit hoitavat sitten menyyt ja tarjoilut sovitusti. Järjestely, joka sopii meille kuin nyrkki silmään;) Hienosti meni, taas kerran. Ja on se Masai Mara sellainen itkettävän upea!
DeleteKiitos, Kaima! Tuskin maltamme odottaa. Olemme toisen viikon Dianibeachillä , mutta ensimmäisen koko viikon safarilla . Tsavossa ja Ambosellissa , onko mitään vinkkejä mitä matkalaukkuun? niinkuin tärkeimpinä ? Ihanaa päivää ! Jaana
DeleteAivan mahtavia tarinoita nämä kuvat. Olen ihan lääpällään jo niistä. Tuhannet kiitokset, että jaat upeita hetkiäsi meidän kanssamme!
ReplyDeleteDefinitely my pleasure! Suuren suuri kiitos!
DeleteHuimaa tunnelmaa välittyy kuvista! Varsinkin tuo kuva, mistä näkyi joelle oli vähän kun olisi itse tuosta sängystä herännyt!
ReplyDeleteTotuttelua vaatii varmasti uusi elämäntilanne, teiltä kaikilta. Jännitti ehkä myös poikaanne?
Kaikkea hyvää teille tähän uuteen, kuluvaan vuoteen!
Juu, siinä kelpasi joelle tuijotella teltan jättisängystä. Illalla saatiin myös norsu hiippailemaan sinne telttojen liepeille;)
DeleteTalo tuntuu tyhjältä, ja vaikka kaikkia jännittää, niin poika on kyllä tohkeissaan. Juuri niinkuin pitääkin! Mukavaa ja ihanaa uutta vuotta myös sinne!
Nuo maisemat, eläimet, huonekalut... ihmisiä unohtamatta! Upea tunnelma kuvissa jälleen kerran!!!
ReplyDeleteKiitos tästä postauksesta ja iso halaus <3
Vastahalit myös sinne suuntaan ja oikein mukavaa vuotta totta kai!
DeleteVoih mitä kuvia...ihania... taas!!!
ReplyDeleteKyllä siinä äidille tulee suru, kun lapsi muuttaa pois...vaikka sitten vain kouluun.
Huoh, kyllä tämä tästä. Onneksi poika on innoissaan uusista tuulista, ja tästä tulee oikein hyvä juttu - vielä kun tähän himpan verran tyhjempään taloon vaan tottuu;)
DeleteHengensalpaavaa taas kerran <3
ReplyDeleteKirsi
Kirsille Kiitos! Iso kiitos!
DeleteSatumaisia kuvia ja tunnelmia niiden myötä, kiitos. Arki on parasta, kuitenkin.
ReplyDeleteTäällä ollaan jo arjen reunassa kiinni, ja kyllä on kaikki safarimagia visusti karisseet jo unholaan;) Mutta, hyvä näin ja nyt. Arki on paras, ja tässä voikin jo uusia reissuja laittaa suunnittelun alle;)
DeletePojalle hyvää matkaa lukioon! Kuvasi kertovat aina tuhannen ihanaa tunnelmaa ja tarinaa! Olen katsellut näitäkin kuvia oikein uudelleen ja uudelleen. Täällä on harmaata ja vettä tihuttaa, kuvasi tarjoavat jotakin aivan muuta. Kiitos taas!
ReplyDeleteKyllä teille sen kunnon talven jo sinne soisi, niin sitten voisin huokailla ihanien kinoskuvien perään;) Niinhän se menee, että mieli pakkaa halajamaan aina sitä mikä ei juuri ole käsillä;). Ja Turku on aina ihana, sataa sitten vaikka kissoja ja sammakoita;)
DeleteKerrassaan mahtavia kuvia, jälleen kerran! Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!
ReplyDeleteKiitos, ja aivan samaa mieltä. Totaalisesti;)
DeleteVoi ei, voih, siis samaa mieltä siitä, että kuvat ja tuhat sanaa jne;), enkä siis ryhtynyt omia kuviani ylistämään;)
DeleteOlen täällä pala kurkussa...ensinnäkin kuvat ovat henkeäsalpaavia ja toiseksi tiedän tuon tyhjyyden tunteen niin hyvin, lisäksi tuo ero lapsukaisesta, meillä lienee samantyyppiset kuviot tulossa, äiti ja pikku-tytär lienemme eri maissa ensi syksynä, huh huh. Elämä kuitenkin kantaa ja rutiinit ovat sitä parasta kaiken juhlinnan ja lomailun jälkeen...miten se olikaan: mennään eteenpäin hännät pystyssä :-))
ReplyDeleteXX Päivi
Voi Päivi, juuri niin, hännät pystyssä ja vielä jos sitä voisi heilutellakin;) Nämä lähtemiset on aina niin sydäntäriipiviä, tosin pitää muistaa, että lähtijällä taitaa olla himpan verran helpompaa. Pojalla on huikeat seikkailut ja uudet tuulet edessä, joista ei voi kuin olla iloinen. Suloista arkea sinne, ja meille on tulossa hyviä juttuja tälle vuodelle, right? xxx
DeleteTyökaveri tuumasi, kun näytin näitä upeita kuviasi: Onneks on noi kakarat, niin ei tarvii tonnekaan lähteä :DDD (ja sitten tuli jotain sanoja jostain kateudesta tai jostain sellaisesta...)
ReplyDeleteAivan mahtavaa! Voi veljet mitä kuvia, taas.
Safarille mieli...
Oho, tuleepa mielenkiintoisia lisiä tuohon tekstiin!
DeleteHih, nyt vaan pillit pussiin ja safarille siis;)
DeleteIhanat kuvat! Täällä on koko päivän näyttänyt siltä, että olis ilta. Harmaata, pimeää ja vesisadetta..Kyllä vaihtaisin!
ReplyDeleteJa sitten kun teille tulee se ihana valkotalvi ja te kaikki hiihtelette huikeilla keväthangilla, niin arvaa kuka muuttuu myrkynvihreäksi kateudesta ja kitkeryydestä;) ja pölyt kurkussa;)
DeleteVoin kuvitella, miten äkkinäinen hiljaisuus entisestään korostuu, kun ensin on tupa tavallistakin täydempänä eloa ja iloa.
ReplyDeleteEi oo helppoa tää luopuminen (sama edessä), vaikka järki sanookin, että näinhän sen kuuluu mennä.
Sen pitää mennä juuri näin. Nyt vaan ryhdytään iloiseksi pojan puolesta, kunhan vaan tottuu tähän tyhjään taloon ensin;) Ja hei, meillähän on vielä väkeä ja lapsia täällä ruuhkaan asti, joten kyllä tämä tästä;)
DeleteOi miten upeita kuvia! Tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä kaunista niistä mutta sanat ei riitä.
ReplyDeleteHalaus sinulle sinne kauas.
Halaus on oikein mieluisasti vastaanotettu, ja samanmoinen tulee paluupostina myös sinne, isolla kiitoksella! x
DeleteOnnea nuorelle miehelle opiskelun ! juu ei tarvii sanoja kuvat kertoo paljon. Ihana tuo poseeraava norsu ;)
ReplyDeleteKiitos! Ja voi tuota norsunpoikaa, sellainen ylireipas raikuli, joka tuli uhittelemaan ja töräyttelemään ihan siihen auton kylkeen. Jes, poseeraamaan, I guess;)
DeleteIhan mielettömän upeita kuvia! Ymmärrän tyhjyyden tunteen, mutta jäihän sinne kotiin vielä hyvä joukko väkeä. Oma ainokaiseni asuu myös Afrikan mantereella.
ReplyDeleteIhan totta, meillä on täällä vielä varsinainen arsenaali väkeä ja lapsia, joten ei tässä ihan tyhjän päällä olla vielä;) Missäpäin mannerta on omasi?
DeleteLusakassa, Sambiassa. Ja sisko Tunisissa.
DeleteAivan ihania kuvia, huima tunnelma juurikin eläin kuvissa, vau! Arki alkoi täälläkin, mutta harmaata ja pimeää on ulkosalla. Talvi on kadoksissa. Terveiset perheen pimuille ja jäihän sulle A mies taloon ;-) t.Sanna ja Fredi
ReplyDeleteKiitos Sanna - ja ihan totta, meillä on meidän Alfa-Allu pitämässä miestasapainoa talossa;) Onneksi, ja en meinaa päästää käsistäni vielä muutamaan vuoteen;) Ja pimut in deed, joista on tulossa aina vaan pimumpia päivä päivältä;) Isot terkut sinne, ja kyllä se talvi sieltä tulee, näin lupaillaan ainakin uutisissa, eikö? Halit!
DeleteMiten se aika hurahtaa? Itse kun tuntuu ettei vanhene lainkaan ja wrum poikani täyttää jo seuraavaksi 11vuotta! Käsittämätöntä, mehän ei vanheta me vanhemmat.
DeleteUutisissa lupailevat räntää huomiselle ja hopefully lunta ja ainakin pakkasta viikonloppuna!? Kyllä pulkkailukelejä odotellaan, pukin tuomat liukurit odottaa käyttäjää! Kiitos afrikanhaleista!
" Minun Afrikkani", Sinun afrikkasi... huoh! Suuri kiitos jälleen upeista ja voimakkaista kuvistasi ja tunnelmista! Jokaista kuvaa on ilo katsoa ja jokaisessa kuvassa katse viipyy. Ihmeellinen on elämäsi siellä perheen kanssa, vaikka se teidän arkea onkin erilaisine tapahumineen. Vain harvat saavat noin kokea. Super-ilo on lukea blogiasi ja kuviesi/tarinoittesi kautta sitä maailmaa kokea. Tsemppiä äidin tunteisiin ja napanuoran irrottamiseen! Lapset pärjäävät, kun äidit rakastavat! - Hanna :D
ReplyDeleteVoih, iso kiitos kauniista sanoistasi. Siinä kuin safarit ovat magiaa, niin kyllä se arki on niin sitäsamaa niin täällä kuin sielläkin. Huh. Arkea harjoitellen oikein olan takaa, samalla kun vielä yritetään roikkua siinä napanuoran tyngässä kiinni. Mutta, pojalla on isot, hienot ajat edessä, ja kaikki jo odotellaan ensimmäisiä lomia niin saadaan kuulla kaikki mukavuudet ihan livenä. Kyllä tämä tästä. Kovasti mukavia toivotuksia uudelle vuodelle, ja tilkkanen luntakin olisi kiva, right? Jx
DeleteVoi tavaton sentään minkä blogin löysin! Ihan mahtavia ja eksoottisia kuvia! Vau!:) Pikkasen erillaiset maisemat siellä, kuin täällä koto Suomessa, jossa pakkanen paukahtelee!
ReplyDelete