Wednesday, 15 January 2014

Päiväni pöytänä



Tavaraa on meillä nurkat täynnä, enempää ei mahdu. Noin periaatteessa. Se marraskuun satalokeroinen piironki vei viimeisen vapaan seinän.  Onhan mielessä aina muutama namis, mutta niitä pitää odottaa, kunnes kohdalle osuvat. Jos koskaan. Moiseen haavekategoriaan kuuluu mitä tahansa Sansibarilta. Ihan mitä tahansa. Satumainen Zanzibar, jossa taito ja tyyli on hiottu huippuunsa. Ja jos sitä haavetta pitäisi yhtään tarkentaa - vaikka ehkä kenties - niin miten olisi vanhoista swahili-ovista askarreltu ruokapöytä. Se sellainen säänpieksemä, maustetuhruinen, käsinveistelty satavuotias uniikki, tuhannella tarinalla. Esim.

Maleksin netissä eilen illasta, ja siellähän se säänpieksemä, maustetuhruinen, käsinveistelty satavuotias Sansibarin swahili-ovista nikkaroitu ruokapöytä oli kaupan, Nairobissa. Huuteli vielä nimeänikin. Annoin tarjouksen ja menetin yöunet. Kaupat tuli. 
Ylihintaan, mutta kun kerran elämässä.

Aamupäivä meni ensitapaamisen ja rakastumisen merkeissä. Roimasti sievempi luonnossa. On sarananpaikat, vanhat lukot, raamit ja kynnys. Ja taatusti ne tuhat tarinaa. Sitten vielä itse kotiinkanto. Ihanuus painaa tonnin, joten piti hoitaa kattoteline ja kolme miestä  moiseen puuhaan. Omani on vielä teillä tietämättömillä, eli pistin kuskin ja portinvartijat asialle. Olisi pitänyt mennä itse perässä. Olisi pitänyt. Oltiin sovittu, että pöytävanhus hinataan hellin käsin ja nurin perin auton katolle, kansi alaspäin, jalat ylöspäin. Pehmusteina pahnat ja vällyt, ja kotiin sitten ilman naarmun naarmua. 

Hakureissussa meni tunteja kolme. Ja pöytä vihdoin tuli kotiin tuusannuuskana. Portin alitus ja virhearvio. Siinä olivat lentäneet satavuotiaat swahilijalat tien poskeen, ja runko naksahtanut puoliksi. Niinpä. Huoh. Aseteltiin oven irtopalat varovasti raameihin, ja koko tonnin komeus nostettiin risaisille irtojaloille - ihan vaan tämän päivän kuvausrekvisiitaksi. Emergency timpuri on tilattu perjantaiksi. Onneksi olivat pojat keränneet silput ja lastut mukaan, joten eiköhän pöydästä vielä kalua saada. Kaupan päälle yksi tarina lisää. 

Mutta miten ihmeessä voi yhdestä pöytäpoloisestakin saada moisen draaman aikaiseksi? 
This is why I love Africa after all;)



23 comments:

  1. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
    Replies
    1. This comment has been removed by the author.

      Delete
    2. Hei Jaana, terveisiä Norjasta. Ihana blogi sinulla - voi että olen imenyt näistä väreistä ja kuvista voimaa tänä harmaan lumettomana talvena. Se lumettomuus näyttäisi tosin nyt korjautuvan :). Ja hieno pöytä, vaikka vähän paloina tulikin perille, mutta siitä tulee taas hyvä tarina. Juonenkäänne vanhan oven seikkailuihin. Kiitos tosi kivasta blogista!

      ps. kommentoin aikaisemmin, että teksisi näkyi omituisena. Ongelma olikin täällä päässä - anteeksi sekoiluni. Bloggerin kääntäjä oli napsahtanut päälle :). Käänsi suomesta suomeksi ja lopputulos oli hyvin erikoinen….

      Delete
    3. Huh, meni aamusumpit nurinperin, kun kuvittelin että postauksista on muotoutunut jotain sanahirviöitä;) Hyvä kuulla, etta hommat selvisivät napin painalluksella;) Ja sitten itse asiaan - miten valtavan mukavaa, että löysit tänne asti. Iso kiitos kommentista! Ja nyt vaan kunnon lumituiskuja sinne teillepäin toivotellen! T. Jaana

      Delete
  2. Olipa taas loitava tarina! (Täällä ei ole näkynyt mitään kummallisia lisuketekstejä.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi se tekstilisukehommeli selvisi;) ja pöytäkin saatiin kuntoon!

      Delete
  3. : D Tämä oli hauska aloitus päivälle (vaikka sinua ei varmaan naurattanut)! Tuli mieleen, että siellä asuessa pitää olla luonne joka ei ihan pienistä stressaa ja nipota. Nauti pöydästä, se on UPEA!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä pinna on venynyt näisen vuosien myötä - ihan pakko. Hommat toimii täällä eri vaihteelle, ja se sellainen kotimainen täsmällisyys ja järjestäytyneisyys ei vaan ole luontaista näillä leveysasteilla. Mutta siis totta kai hommat hoituu täälläkin, mutta strategioiden pitää olla himpan verran toisenlaiset;).. pitää myöntää, että täkäläinen toiminta on aika suloista, kun siitä pääse jyvälle;)

      Delete
  4. Hyvälle näyttää pöytävanhus! Ja näköjään aina sattuu ja tapahtuu, tekeville.
    Sinulla kuitenkin asenne on rauhallisen ymmärtävä, asenne kohdillaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. One must just choose her battles;). Pöytä on ihana, muttei hermoja kannata uhrata yhden pöytävanhuksen takia kuitenkaan;)

      Delete
  5. Upea pöytä!!
    Ja nyt sinun vaan tarvitsee ajatella se niin, että koska et tiennyt oven tarinaa, se päätti tehdä sinulle omansa :D

    Voin kyllä kuvitella reaktiosi, varmasti sata kertaa voimakkaampi kuin minulla kun vanha sivustavedettävä tuli pohjoisista yksi jalka osin tulitikkuina. Oli kuljetus tuupannut yhden lavan vähän turhan reippaasti auton perään....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tekeville sattuu, ihan ilman muuta. Ja vanhinkojakin, ja eihän niille voi mitään. Pöytä on kunnossa ja maassa kaikki hyvin. Mukavaa sunnuntaita!

      Delete
  6. Aivan mahtava pöytä....ja hieno tarina, pöydän heusta...:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja pöytä on kotiutunutkin vielä ihan mainiosta. Happy ending siis;)

      Delete
  7. Tuo vanha pöytä kertoa voi monta tarinaa... ja pöydän seikkailut jatkuvat! Kaunis on pöytävanhus!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, tarinoita pöydällä on taatusti, ja nyt meillä myös yksi yhteinen;)

      Delete
  8. Upea poyta mahtavine tarinoineen! Samoin tahtihuivi/huopa on tosi kaunis. Ehka kuljettajat ajattelivat, etta pieni lisarosoisuus olisi vain mieleesi? ;) Olen oppinut mista tahansa pikkuasiastakin selittamaan ummet ja lammet, miten asia pitaa tehda. "Ommelkaa laukkuni olkahihna tasta, samalla pistolla kuin muut, taman savyn langalla ja EI saa kayttaa liimaa." Rasittava asiakas, mutta muuten saa segundaa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähtihuivi on muuten Monday to Sunday Home-blogin Päivin mallistoa, kaunis on totta tosiaan. On itsessänikin kuulemma selittelijän vikaa oiken olan takaa, ainakin miehen mielestä, mutta silloin ainakin saa yleensä mitä on tahto ja tarvis;)

      Delete
  9. For some reason the translate button does not seem to be working today, so I am just looking at the photos loving the decor as usual but decided not to guess what the post is about. Happy New a Year to you all.

    ReplyDelete
  10. Hei ja terveisiä sinne!! Onpa upea pöytä, harmillista, että sai sellaisen iskun, toisaalta, jos ja kun sen saa korjattua niin onpahan sitten se yksi tarina lisää...ihanaa viikonloppua sinne!! Eipä ole hassumpi tuo viimeisessä kuvassa oleva metalliastiakaan :-))
    xx

    ReplyDelete
  11. Upea pöytä - ja vielä tarinat kaupan päälle;) Ja rekvisiitat pöydällä kutkuttavat näkönystyröitä. Ja värit. Ja kaikki. Mutta ennenkaikkea tarina, jota kerrotaan pöydänhakureissusta vielä sinun lapsenlapsillesikin. Tätä tarvitsin - just tänään, just tähän hetkeen.
    Hyvää viikonloppua sinne kauas!

    ReplyDelete
  12. Heissan muru! Kävin huikkaamaan hyvät viikonloput ja ihanat pöydät sulle sinne :) Pääsi pöytävanhus hyvään kotiin, ansaitusti varmaankin.Voih, mikä tarina! Sulla on kyllä asenne kohdallaan, propsit siitä!

    Oon konserttileskenä, koko muu lauma laitumella, vällyjen välissä sohvalla, tuhat kynttilää, 1 viinilasi ja koko blogistania seuranani. Aaaah! Välillä ihan unelmaa olla yksin kotona!

    ReplyDelete
  13. No voih... laita miehet asialle ja juokse itse perässä:)
    Toiv saadaan kasaan taas:) ps. sulle on kahvikutsu mun blogissa. Käy kurkkaamassa kun ehdit.

    ReplyDelete