Monday, 13 January 2014

Takapenkkiläiset


Mitä kaikkea voikaan tapahtua kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Oih,  lottovoitto tai mannekiinipesti. Mutta mitä saakaan, kun mielessä kytee jatkuva ajatus siitä, että on aina vaan väärässä paikassa väärään aikaan? Puuduttavan koti-ikävän. Tiedän, tiedän, täällä on ainainen aurinko ja aamukaste, on norsut ja nektariinit, mutta se omiensa ikävä katsoo aina aikaa ja paikkaa. Ja kun on sieltä poissa, niin on sieltä poissa. Näistä ikävistäni, valinnoistani ja välimatkoista olen täällä ennenkin vinkunut, kuten taas tässä ja tänään. 
Joskus se koti-ikävä vaan kouraisee niin syvältä, ettei voi muuta parahtaa, täälläkin. Anteeksi. 

Viikonloppu meni hipsutellen villasukissa, sandaaleissa, ajatuksissa. Puhuttiin paljon ja pitkään kotiin asti, on istuttu, mietitty. Nyt jos koskaan pitäisi olla kotona Turussa. Mutta ei, taas kerran kohdalle osui se sivustakatsojan paikka. Tai ei edes sivustakatsojan, vaan sivustaeläjän, sivustakuuntelijan, sivustatekstaajan. Sivustaskypettäjä. Se sellainen takapenkkiläinen, joka ei pääse mukaan niihin sukuhetkiin, joita ei yksinkertaisesti kykene virtuaalisesti kuittaamaan. Paitsi kun on pakko ja kaukana. Ei olla oltu jakamassa suurimpia iloja ja häätansseja, mutta ei olla myöskään mukana hädässä tai surussa. Paitsio. Kaikesta huolimatta - tämän hetken mieli on siellä silittämässä sitä tarvitsevaa, halaamassa sitä kaipaavaa, yrittämässä varmistaa, ettei värisevää sielua tallata.

Une petite finale: tälle kalvavalle kaipuulle ollaan vihdoinkin antamassa luovutusvoittoa. 
Ja sehän tietää pelkkää hyvää, right? Think about that. 

32 comments:

  1. Voi teitä ressuja!
    Onhan kuitenkin edes pieni hyvä, että saa olla asioissa mukana, vaikka takapenkillä.
    Ja keskittyä siihen positiiviseen osioon :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi perusvireenä positiivisuus. Mutta suurelle surullehan ei voi mitään. Ei yhtään mitään. Kiitos kommentista ja terveisiä sinne talveen!

      Delete
  2. Voi Jaana, kiitos kauniista sanoist... Tuskaisen viikonlopun jälkeen paistoi tammikuinen aurinko... "Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli.Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. Mutt' sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän" (A.Sirkesalo) S&F

    ReplyDelete
    Replies
    1. On vaan niin käsittämätöntä. Ja mukana tietysti se ikuisuuskysymys, että miksi näin. Rutistuksia.

      Delete
  3. Onneksi meitä koti-ikävän ja ajoittaisen huolen kourissa olevia on täällä blogimaailmassa monta, jaamme tunteesi ja tiedämme exactly how you feel. Kun se iskee siihen ei auringot auta ei, eikä mikään muukaan, mutta se mikä lohduttaa on, että tunne välillä edes vähän helpottaa. Virtuaalihalauksia Provencesta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset Madame, meillä ulkosuomalaisilla on onneksi roppakaupalla solidaarisuutta, jota saa ja pitää laittaa jakoon - sillä se tepsii!

      Delete
  4. Ajattele...nyt on sentään skypet, meset, facet, blogit, puhelimista nyt puhumattakaan - ja jopa inhimillisillä kustannuksilla.
    Ei siitä kauan taaksepäin tarvitse mennä kun ikävään auttoi jumalattoman hintainen puhelu, tilattu sellainen, yhteyden sai jos sai, silloin kun sai.
    Ja isommat tunteet pistettiin paperille, ohuelle sellaiselle, taiteltiin ja pistettiin kuoreen. Lentopostisellaisee. Päälle Par avion.

    On tämä maailma muuttunut. Ja ikävä ihan sama.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Pepi, miten ihana viesti - ja niin prikulleen totta. Maailmahan on pienentynyt melkein taskuunmahtuvaksi, mutta tunteiden palo pysyy samana, niin ilossa kuin surussakin. Onneksi.

      Delete
  5. Elämä on surun alhoja ja ilon huippuja... vuorotellen. Ketään unohtamatta. Positiivisia ajatuksia sinne kauas.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitähän se on. Ja hyvä niin. Kiitos viestistä, kiitos ajatuksista.

      Delete
  6. Minä kaipaan jonnekin, vaikka kotona olenkin :) Kiittämätön levoton sieluni. Voi hyvin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihmisen mieli on juuri sitä. On ikävä sinne jonnekin, ja mieli halajaa sitä jotakin. Koti-ikävä tai kaukokaipuu, vahvoja oloja molemmat. Isot terkut!

      Delete
  7. Tiedän just miltä susta tuntuu. Onneksi se ikävä kuitenkin helpottaa. Näitä päiviä tulee aina välillä, Ei sille mitään voi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tätähän se on, kun on kaukana poissa. Nyt toivotaan aurinkopäiviä.

      Delete
  8. Kyynel vierähtää poskelleni. Tiedän mistä tuskasta ja surusta puhut :-(
    Voimia, voimia, en voi muuta toivottaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei oikein jaksa edes ymmärtää. Ja ajatukset on tietysti siellä suunnassa missä surun tuska on suurin. Kiitos viestistä.

      Delete
  9. Ymmarran justiinsa mista puhut. Valilla se tunne on taysin taka-alalla, valilla taas niin pinnalla, etta ei oikein tieda, miten pain olis. Osanottokin lienee tahan kohtaa paikallaan?

    Mutta hei - mua jai kutkuttamaan toi viimeinen kappale. Kerro lisaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nappasit siis vikalauseen, ja ihan oikein teit. Hhhmmmm, perästä kuuluu;)

      Delete
  10. Tervetuloa Suomeen- ennenpitkää.
    Pepi sanoi hyvin, että ikävä on sama.
    Ja hirmuisen painava säkki kannettavaksi, kun korvaamattomia ihmisiä on liian monta liian kaukana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sisulla pärjätään, ja pidetään haaveet yllä. Sitähän se elo on;)

      Delete
  11. Paljon, paljon voimia! Kaikkeen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Perille tuli toivotukset, ja suuren suuret kiitokset!

      Delete
  12. Jaksamista ja halauksia <3

    Kirsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ja isommat paluupostina!

      Delete
  13. Voi muruseni, halauksia ja voimia ♥ Mirjolta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mirjo - ei sitä oikein ymmärrä vielä. Ajatukset tietenkin siellä lähimpien luona. Huoh.

      Delete
  14. Voimia ja jaksamista teille!
    Vähän voin aavistella tuntoja, kun meilläkin suurin osa perheestä asuu niin kaukana. Niissä iloissa ja suruissa viiden tunnin lentomatka on liikaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikka se maailmaa kutistuu silmissä, niin ei se paljon lohduta, kun tahtoisi oikeasti olla jakamassa ja läsnä. Kiitos viestistä ja loppuviikkoon terveisiä!

      Delete