Conditori Royale
Arki tuli takavasemmalta ja safarimagiat hävisivät kuin
tuhka tuuleen. Normi is back.
Puolikkaat viikot vuodenalkuun on armollisia, onneksi.
Niissä ehtii uudelleenharjoitella byroon etiketit, hangata kivettyneen
kahvikupin puhtaaksi toimiston vessassa, laatia listat ja viimeistellä tulevan
vuoden fiksut päätökset. Ja sitäpaitsi, puolityhjä kotitalo on oiva mahdollisuus
mullistaa rutiinit ja ruokalistat, ja toimeenpanna hyvät lupaukset. Tänään.
Nyt.
Omissa liturgioissani ei ole mitään yllätyksiä. Aloitetaan
tipattomalla tietenkin, siihen samaan syssyyn karppauksen koko skaala, paleosta viis-kautta-kakkoseen, kahvakuulalla. Sain vielä buukattua
juurihoidonkin päivän päätteeksi, joten näillä eväillä ollaan helmikuun lopussa
hoikkia, heleäihoisia ja hyvähampaisia. Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Nyt tai ei koskaan.
But. Olin unohtanut toimettomat
tyttölapseni ja Allun. Koulut alkaa vasta ensi viikolla. Tulin kotiin illansuussa
ja lämmin suklaa tuli vastaan jo portilla. Olivat ihanat ottaneet haltuunsa
keittiön ja pistäneet kakkukisat pystyyn. Sisko vetoapuna. Ja samalla päättäneet, että dinnerin
sijaan syödään ihan vaan pelkkiä kakkuja ja karamelliomppuja. Eikä mitä tahansa
kakkuja – oli mutakakkua mansikoilla, inkiväärikakkua kukkakoristein ja kahvikakkua
sokerikräämillä ja jätskillä. Ja makutuomariksi oli nimetty äiti. Say no more.
Mutakakku toi voiton kotiin, toinen sija jaettuna loppukakkujen kesken. Kunniamaininta niille siirappiompuille.
Kaikki meni. Melkein kakku per kärsä. Not bad;). Maailman paras lupausfiasko.
Onneksi on uusi huominen ja kahvakuula.
Jaana
Heh, hauska postaus! En olisi minäkään tuollaisia kakkuja pystynyt vastustamaan! :D
ReplyDeleteYritystä, yritystä, kyllä se tästä;)
DeleteIhanaa, niin tutulta tuntuu;) - vaikka minä en lupauksia tehnytkään - paitsi sen kiitosvihon täyttämisen - niin kyllä pyhien jälkeinen ryhtiliike on pakko saada vauhtiin. Mutta elämässä - ja naisen elämässä varsinkin - on pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, first things first. Ja niiden tärkeimpien joukkoon kuuluvat lasten leipomukset:)
ReplyDeleteOikein hyviä kahvakuulailuja. Minäkin nostin ne jo tuolta sängyn alta sohvan viereen.
Ryhtiä on jo ilmassa, viimeistään tällä viikolla, kun tenavien koulut alkaa ja ollaan taas uomissamme. Hip!
DeleteHuh miten hienot tarjoilut! Terveisiä vaan pikku taitureille :)
ReplyDeleteIhania, onneksi ei kokkailuja sentään joka päivä, tai edes viikko;)
DeleteIhana yllätys sinulle! Aina ajoitus ja ajatukset eivät mene ihan yksiin :-D
ReplyDeleteNoooh, uusi viikko ja uudet lupaukset!
Jes, tässä ollaan jo uudessa viikossa ja uusissa lupauksissa;) Better luck this time!
DeleteRajansa kaikella. Jopa lupausten rajoilla:). Minullakin on mennyt ryhdistäytymistä suunnitellessa tämä viikko. Mutta ensi viikolla olen jo varmasti suoremmassa?
ReplyDeleteTässä viikossa ollaan - ja ryhtiä haeskellaan;)
DeleteIhanaa! Oishan se ollut suuri loukkaus, jos äiti ois jättänyt maistamatta (syömättä) :D
ReplyDeleteSekin kyllä, mutta kyllä on haastetta myös itsekurin suhteen;)
DeleteKovin tuttua, ihania leipomuksia, kauniita kakkuja, herkkuja! Mitä sitä lupauksista, nautitaan elämästä! Sanna
ReplyDeleteTotta. True ;)
DeleteIhan paras XD Näin se juuri menee. Ethän voi olla syömättä kun toiset on ihan sua varten -ja kaikkia, mutta kuitenkin- tehneet ja nähneet vaivaa. Meillä oli juurikin neulekerhon kilistelyt ja sielläkin emäntä laittanut pöydän koreaksi, mutakakusta lähtien... Siinä meni mun sokerilakko... Mutta ONNEKSI on huominen! :D
ReplyDeleteThank goodness for tomorrows! Terkut viikkoon!
DeleteAika makeet katastrofin ainekset :D
ReplyDeleteOn sitä meinaan huonommillakin eväillä pyhät päätökset ja lupaukset läskiksi menneet :D
Arvaa alkoiko tehdä mieli mutakakkua!!
Just se sellainen mutakakku, joka on ihan pehmeä ja melkein raaka sisältä - hjälp, nyt taitaa kaatua tämänkin viikon kuviot;)
DeleteJuuri tuon takia en tee lupauksia...:))
ReplyDeleteKuulostaa paljon viksummalta strategialta olla tekemättä yhtään lupausta, ainakaan mitä tulee kakkuihin ja kahvakuuliin;)
DeleteKyllä kakut pitää syödä kun kohdalle osuvat! Kahvakuula ei mene vanhaksi ; ) Niin ihana herkkupaja teillä ja suloiset leipurit - nyt pitäisi jotenkin saada keittiökärpänen istutettua meidänkin muksuihin. Vaikka vähän on samat lupaukset kehissä täälläkin...katsotaan miten käy. Niin ja oikein paljon iloa ja onnea teille tähän vuoteen! En ole pitkään aikaan ehtinyt poikkeamaan täällä, mutta ihana oli taas tulla käymään <3
ReplyDeleteKiva, kun ehdit piipahtamaan ja aivan samoja uuden vuoden toivotuksia myös teidän perheelle!
DeletePiti käydä heittämässä pikaiset heipat että hengissä ollaan ja arki takaraivossa mutta sainkin vaihturiksi naurunkyyneleet silmiini :)
ReplyDeletexxx
Hotkaisin samaan menoon edellisen postauksen ja meinasin pyörtyä! Uuuh noita kuvia! ja tyhjää taloa ja äidin sydäntä…
DeleteVoivoivoivoi… saat toisen halauksen kaupan päälle :)
mä en oo edes yrittäny lupailla mitään..kaikki pienetkin parannukset on vaan plussaa..tää arki on vaan niin hektistä, välillä rankkaa, välillä myös puuduttavaa..joten namskis miniä just leipasi pari pellillistä kuppikakkuja :) mmmmm olipas makoisia :) niinkuin teidänkin herkkukakut, eihän niitä nyt voi jättää maistamatta..mumsmumsmums….
ReplyDeleteiloa elämään!!
jaana
mitä ihmettä mä oikein kirjoitin :D tiskille kannettiin hektistä :D :D voi veljet ja isoja kirjaimia siellä täällä, minia…sokerihumala sanon minä :) "pahoillaan" :)
Delete:-). Tyypillista... Ihastuttavaa ja vihastuttavaa. Dieettia ehtii sit noudattamaan loppukuun. Fast diet, tai 5:2, tuo tuloksia nopeasti. Saisinpa itsenikin tsempattua!
ReplyDeleteItsekuristahan tämä on kiinni. Huh. Näitä alkuvuoden tuskia joka vuosi;)
DeleteSuorastaan suloisia herkkuja sekä syötävät, että syöjät... :-))
ReplyDeletexx
Kiitos Päivi, suurista syöjistä puhumattakaan;)
DeleteVarsin herkulta teidän arkikin vaikuttaa :) Ihanan pehmeää laskua arkiarkeen!
ReplyDeleteTäällä ollaan, laskeduttu arkiarkeen oikein tohinalla;) Tsempit viikkoon myös sinne!
DeleteIhania herkkuja, ei noita voi vastustaa. Ja hoikkana ehtii olla sitten maaliskuussa!
ReplyDelete