Helinää ja Helskettä


Aika maistuu makealle, oliiville, kookosöljylle ja väkeväntummalle paahdolle. Tuoremehuissa on ehtoja appelsiinimöykkyjä, croissantit on melkein kuin Pariisista ja troppinen ukkosmyrsky vetää joka kerta sanattomaksi. Ja kulkukoiran pentua ei muuten tuoda Turkuun.

Sitä voisi kuvitella, että tällä kokoonpanolla olisi jo suurimmat stoorit kerrottu ja puitu, ja aika kuluisi niitä vanhoja verestellen. Nope, on saatu aikaan totisia - ja muutamia tavattoman keveitä - debatteja maailmaa ravistelevista aiheista. On rankattu Nobelien top ten, pohdittu Ukrainan separistien sielunmaisemaa, Katri-Helenan kalakaverin liikkeitä, kiistelty kiivaasti siitä onko luterilainen protestantti (siis totta kai on, alfa-protestantti itse asiassa), ja mikään pöytäkeskustelu meillä ei voi olla jakamatta ruokakuntaa rojalisteihin ja niitä syvästi kaihtaviin. Baby Jane on päässyt meidän kirjakriitikoiden hampaisiin ja grillin paikasta on saatu aikaan loputon kädenvääntö. On vilkuteltu entiselle kotimantereelle Gibraltarin salmen yli, ja taidettiin pistää talon säännötkin uusiksi, tosin  vain verbaalista ja voimassa ainoastaan toistaiseksi. 

Ja miksi kaikki tämä sananhelinä? Because we can. Koska meillä on aikaa. Aikaa jutella ne maat ja mannut. Koluta yksi aihe loppuun illan tunteina, vain jotta voidaan aloittaa samasta uudestaan heti aamukahvilla. Miksi marokkolaiset käsilaukut haisee vanhalta juustolta? Kaipa ne luolanaiset joivat valkkaria osana paleodiettiään, right? Taustahälynä on tietysti se iänikuinen kalabaliikki aiheesta canon vs nikon. Perheessä siis kolme fanaattista kamerankäyttäjää. Itse olen kuukauden takainen takinkääntäjä tässä kameradraamassa ja uusi nikon kaduttaa vielä toistaiseksi, kaikista palopuheista huolimatta.

Pitkä pöytä, pihvi ja punkku on buukattu joka.ilta.kasiksi rantabulevardille. Niin myös tänään.  Porukan pääluku on noussut eilisestä, joten tästä on hyvä jatkaa - uusilla aiheilla, samoilla selityksillä, taatulla kakofonialla;).

More to follow. Ole.

Comments

  1. Meillä on myös herätty siihen todellisuuteen, että on mahdollisuus tulla yhteen. Ja olisi syytäkin tulla, niiden kanssa, jotka vielä ovat hengissä. Perustettiin siis sunnuntailounasperinne, joka siirtyy huushollista toiseen ja kokoaa nämä lähimmät sukulaiset vuoron perään sunnuntailounaalle saman, mutta vaihtuvan pöydän ääreen. Kaksi sunnuntaita on menty valmiisiin pöytiin. Ensi sunnuntaina sitten meiksi kokkaa. Ihanaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa ihanalta, tästä voisi ottaa mallia :)

      Delete
    2. Sukulaisten sunnuntailounas kuulostaa aivan ihanalta! Totta kai näissä kimppahetkissä on omat järjestelynsä, mutta kyllä se on taatusti sen väärtti! Onnea tähän päivään, ja iloa syksyn tyrskyihin;)!

      Delete
  2. Huh huh...ihan kateellisena täällä katselen tuota...ihania kuvia; lämpöä, yhdessäoloa. Itse täällä jo useamman viikon ollut yksikseni, nyt loma tekisi hyvää :-)) Oikein ihanaa yhdessäoloa teille!!
    XX Päivi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Päivi, minkä ihanan puodin olet pystyyn saanut! Kade plus! Nyt vaan tsemppiä ihan roppakaupalla ja kaikkea ihanaa, kyllä sille lomailullekin aikansa löytyy... xxx

      Delete
  3. Aah. Jos sanoihin voisi upota, haluaisin lekotella näissä.
    Ihanaa, että osaatte nauttia. Luokattoman hienoa, että osaatte keskustella. Ja että haluatte!
    Ja toi peukalo tuolla taka-alalla :D tirsk!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja nyt on jo tehty raadollisen rakas paluu kotikulmille ja kunnon syksyn tuiverrukseen. Eli aikansa kutakin, ja kyllä tällä remmille sitä puhetta ja jutun juurta löytyy ilman etelän aurinkoakin;) Ja jes, on ihana löytää näitä photobombylläreitä omistaankin;)

      Delete
  4. Sun isä, otaksun, tuo ikinuoren, ikionnellisen näköinen pöydän päässä, aloittaa ihan uuden elämän teidän tultuanne käden ulottuville. Nyt vasta näen sen kaikkein suurimman syyn tulla kiireen vilkkaa Suomen tuuleentuiskuunpakkaseen. Nämä on niitä asioita, kun suuri on pientä ja pieni suurta.
    Terveyttä ja paljon elämänpäiviä pöytäkunnan vanhimmalle toivotan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Sirkku miten osuit niin asian ytimeen. Kyllä, papalla on onnea, kun on saanut koko koplan ympärilleen, ja niin on myös tenavat niin suunnattoman iloisia saadessaan olla liki ja yhdessä niin paljon kun mieli tekee. Ja meidän perhehän palasi niin lähelle kotia kuin vain mahdollista - kotitalon naapuriin! Terveiset menivät perille, otettin ilolla ja arvostuksella vastaan, ja kaunis kiitos tulee tässä paluupostina.

      Delete
  5. Lyhyesti - mainioista mainioin blogi!!

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts