Naku nainen

Jatketaan hiukan edellisen postauksen linjoilla ja jutellaan lahjoista. Liekö vanhanaikaista taiko eikö, mutta meillä on täällä varsin perinpohjainen lahjakulttuuri. Siis lahjoja ostetaan ja annetaan, niihin panostetaan ja niitä funtsitaan. Eikä se ole se paketin arvo, koko tai viivakoodi mikä tärkeintä, vaan se ajatus ja sopivuus, tyyli ja tunnelma. Lahjavalikoimat ovat tietysti kotimaisella mittakaavalla suhteellisen suppeat, siis haastetta. Tenaville, tai siis niiden kavereille, olen kategoriassa tylsä: sorrun helppohin ja fiksuihin hankintoihin - kirjoihin. 

Aikuisten kanssa homma on selvästikin hankalampi. Kukkia ei lasketa lahjoiksi, kaikki tienposket pursuavat euron ruusukimppuja. Ei hyvä. Viinit - vakkaripakkaus illalliskutsuille, ei lasketa lahjaksi. Kirja, miten löytää se oikea? Liian kimuranttia. African knick-knacks, meillä kaikilla on jo kaapit ja hyllyt pullollaan täkäläistä kippoa ja kulhoa. 

All right. Saatiin kutsu illastamaan espanjalaisittain ja juhlistamaan oikein hyvän kaverin synttäreitä kaupungin uusimpaan ravintolaan. Tänä iltana siis. Siinä meni taas sormi poikineen suuhun, kun olen pohtinut tätä lahjapolitiikkaa. Siis mitä miehelle lahjaksi? 

Ha. Taidetta. 

Ensin ajattelin afrikkalaista, ehkä grafiikkaa. Ei löytynyt mieleistä. Mutta löytyi vesivärityö paikallisen gallerian takahuoneesta. Tuntemattoman taiteilijan herkkä ja kaunis naisen torso, joka on muuten luonnossa paljon paremman näköinen kuin näissä valjuissa kuvissa;). Ja huomasin, että meillä on näitä nakuja naisia seinillä enemmänkin;)

Pistettiin mimmi pakettiin ja toivottavasti sankari on muikeena ja mielissään. Muuten tuon rouvan takaisin kotiin ja paikka on jo katsottuna. Mutta nyt menoksi ja matkaan.

Mainionmukavaa viikonlopun aloitusta kaikille.