Mum the Math Machine


Pitkä matikka ja tuskien taival. 

Kunpa joku olisi silloin muinoin kertonut, että niistäkin kaavoista ja formuloista on jonain päivänä todellista hyötyä elävässä elämässä. Sitä hetkeä on hartaasti odotettu ja niille kivuille vastinetta haettu. Nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, se hetki on vihdoinkin tässä ja nyt: pojan keskikoulun algebra, pienen miehen hätähikikarpalot ja hiljainen avunhuuto.
Ja oman painajaiseni paluu, ilman mitään nostalgiaa.

Mutta joka äitihän on iki-ihmeellinen. Ennenkaikkea äiti ei retostele omilla angsteillaan, vaan vetää sankarinaamarin päälle ja ottaa härkää sarvista. Ja kyllä aivoissa on magiaa - omissanikin, kaikesta tuulentuiverruksesta ja valkkarista huolimatta. Sieltä ne muuttujat, murtoluvut ja muut matikan metkut tupsahtivat takaisin mieleen ja siirtyivät paperille kuin automaattikirjoituksena. 

Meillä on ollut maailman parhaat iltahetket. Ihan tosi. On niin ihanaa olla tarpeellinen, hyödyllinen ja hiukan ihailtukin;). 
Poika, minä ja algebra; kalakaveri kadoksissa Malawissa ja norsunluuhääpäivä. 
Yhtälönä ihan passeli, voisi olla vallan paljon hullumminkin. 

Love. 

Comments

  1. voi ku oot etevä!!! mä klaaraan just ja just kakkosluokan matikan :) juu ei olis tullut lääkäriä tai kemistiä tästä muijasta
    ihanaa väri-iloittelua..täällä sellaiset pakkasen kuuraamat kylmät värisävyt..aamulla mittari huiteli -20° hrrrrr :)

    ReplyDelete
  2. Ihana olla tarpeellinen ja hyödyllinen... mutta pakko myöntää, että musta ei ois apua ollut noissa kaavoissa.
    Hääpäivänne... onnea ♥

    ReplyDelete
  3. You rock, mama! Hienoa! Täällä hallussa just ja just tokaluokkalaisen matematiikka, yläasteen tehtävissä ihan pihalla, valitettavasti. Terkkuja Ameriikan keski-lännen tulipalopakkasista. -Tiina

    ReplyDelete
  4. Näin se menee... kaikella on jokin tarkoitus. Jos ei heti, niin sitten vuosikymmenien kuluttua. Onnea hääpäivänne johdosta <3

    ReplyDelete
  5. Hääpäiväonnittelut, vaikka sitä yksin joudutkin juhlimaan.

    Meillä isältä kysytään apua matikassa, paitsi silloin, kun hän on reissussa (niin kuin juuri eilen) ja äidin apuun on tyytyminen. Totta se on, että kyllä ne kaavat muistuvat mieleen, mutta tuskastuttavan hitaasti. Ihanasti osasit tämänkin dilemman kääntää positiiviseksi :-)
    Otan oppia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin lunttaamassa googlessa....meilläkin on reilun kuukauden päästä samainen hääpäivä :-)

      Delete
  6. Huh, multa jäisi kyllä auttamatta, taitaisi lapsi saada opettaa äitiään :)
    Onnittelut täältäkin hääpäivän johdosta, juhlitte sitten kun saat kalakaverin taas kotiin <3

    Kirsi

    ReplyDelete
  7. Voi sinua onnekasta... Minä olen ihan tumpelo matikassa, ja meillä menee hermot niin minulla, kuin pojallakin, jos yritän auttaa häntä. Onneksi opettajat ovat osaavaisia:)

    ReplyDelete
  8. Voi - muistan vielä tuon ajan. Mutta muistan senkin, kun pitkän matikan laudaturilla ei todennäköisyyslaskennassa pystynyt jelppimään ollenkaan. Oi voi, mitä tuskaa;)
    Mutta silloin, kun jossain kohdassa osasi - ja varsinkin kun Isäntä ei osannut - oli meilläkin ihailu taattu. Ja on onneksi vieläkin aika monessa jutussa. Niin kuin pyykinpesussa. Että mä osaan;)
    Ihania, ihailuntäyttämiä hetkiä sinne!

    ReplyDelete
  9. Ihana toi ed postaus! Tsemppiä. Mulla toi matikka vois tehdä tiukkaa :D

    ReplyDelete
  10. Hei, olen ollut todellinen surkimus aikoinaan lukiossa matikan kanssa...me äidithän kyllä osaamme loistaa lastemme silmissä, toisaalta joskus murrosikäisten kanssa tuntuu, ettei äiti oikein tajua mitään :-)) Ihanat tunnelmat siellä jälleen ja hei edellisessä päivityksessäsi kivasti kerroitkin unelmistasi ja haaveistasi ja nythän olet niitä jo alkanut toteuttaa ja asiakaskuntakin näyttää olevan valmiina! Hienoa!
    xx

    ReplyDelete
  11. Ihania iltatunnelmia ja ihanaa olla supersankarimama :)

    ReplyDelete
  12. Ihana postaus! Kyllä äidit osaa :) Hyvänmielen päivää sinne teille!

    ReplyDelete
  13. Kyllä siis kannatti sinnitellä Väiskin kanssa..:) Tossa yhdessä kuvassa näyttää ihan kun sulla olisi ruusuista tehty koriste päässä. Vekkuli kuvakulma! Matemaattisin terveisin toinen matikkanero

    ReplyDelete
  14. Olen jo pidempään miettinyt näitä sun kuvia ihaillessa, että miten otat nuo kuvat, joissa esiinnyt itse? Onko myös joku lapsista velho valokuvaaman, säädätkö asetukset valmiiksi ja annat lapselle, vai käytätkö jalustaa?

    ReplyDelete
  15. Tulee aina niin hyvä ja usein myös nostalginen fiilis juttujasi lukiesani. :) <3

    ReplyDelete
  16. Voi näitä värejä, voisin sukeltaa ensimmäiseen kuvaan, siitä saa energiaa!

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular Posts