Comfort and Food

Lapsille annettiin yllärivapaa koulusta ja meille vanhemmille pehmeä ohjeistus huolettoman läsnäolon tärkeydestä. Näinä päivinä varsinkin. Huippuveto, sanon.  Siihen jäi muistio poikineen ja palaveri pullineen, otin myös yllärivapaan duunista. Ihana päivä. Ihana kertakaikkiaan. Arjen hulina ympärillä, mutta me pyörittiin pyjamissa vielä reippaasti aamupäivän puolelle. Mutta jotta vapari tuntuisi ansaitulta, niin piti keksiä äksönläsnäoloa, kai - en usko, että pelkät pyjamat kelpaa laatuajaksi näin kansainvälisesti mitattuna. Ja niin vaihdettiin suoraan yökkäreistä essuihin. Hah, Master Chef Junior totta kai. Ja täysillä meni.

Joka tenava sai pohdittavakseen yhden ruokalajin, joka piti valmistaa yksin alusta loppuun. Aikaa puolitoista tuntia. 

Kati ja kumppanit olivat hellapoliiseina, jottei lähde kaasuliesi käsistä, mutta koko repertuaari oli hoidettava omin nokkineen. Ja yksi kerrallaan keittiössä, jotta säästytään suuremmilta sisarselkkauksilta. Raati kokoontui sitten illalliselle Havelin Buduaariin sit-down-dinnerille, jossa puitiin sekä laatu, look ja maku. Ja pidettiin salainen äänestys - edelleenkin maailmanrauhaa silmällä pitäen.

Joka tenava ylitti itsensä. Alex otti tehtäväkseen loihtia huikean hampparin. Eikä mikään ihan pilipali ollenkaan. Pihvilihaa maustettiin hartaasti ja sipulia pilkottiin silmät sikkurassa. Kasaan koottiin kaikkien normilisukkeiden lisäksi myös avokaadoa, fetajuustoa ja lauantaimakkaraa. Hhhm. Komea ja korkea.

Elsa oli kokki jo syntyessään. Kilpailunimikkeenä 'Elsan kuuluisa sitruunakohokas jäätelöllä'. Itse en olisi ymmärtänyt edes reseptiä, mutta mimmi hoiti hommat kotiin. Paistoajasta uupui muutama minuutti, joten kohokas ei ollut ihan nimensä veroinen. Hiukan vellinen, mutta sitruuna hiveli palettia sataprosenttisesti. A scent of foodie sarcasm;)... mutta kohokaskipot lopulta nuoltiin puhtaaksi. 
Se puhukoon puolestaan. 

Ja meidän Anja. Ilolintu ja matalan aidan ylittäjä;) Kuppikakkuja, tietysti. Mutta tällä kertaa ei paketista, huoh onneksi, vaan alusta asti itse askarreltuna. Vaniljaessanssia ja sinistä väriä päälle. Jollei tullut esteettisiä pisteitä, niin orgaanisia kylläkin. Tyttö yllätti itsensäkin.

Pöytä oli pitkä ja rakas. Ihan kuten ilta itsekin. Kaikki suli suussa, ja kylmä kuiva valkkari valeli detaljit paikalleen. Äänestystä jännättiin, tilanne oli kiperä ja kilpailu tiukka. 
Voiton toi lopulta kotiin Allun hampurilainen. Ihan ansaitusti. 

Pikkupromo tähän loppuun. Ilta venähti ja maailma parani. Kuten usein, niin loistoideoita kumpusi jakoon asti. Kilpailumieltä kun oli ilmassa jo omastakin takaa, niin keksittiin vetää homma loppuun asti: oheisella kuvalla ollaan siis mukana Arabian kattauskisassa;). Kiitos vinkistä Marialle. Kuvassa framilla Allun voittopurilaiset ja Anjan kuppikakut, joista oli jo siniset sokerit nuoltu päältä. 
Elsan soufleekin pitäisi olla jossain siellä. Että sellaista pilkettä silmäkulmassa;)

Letkeää lauantaita tiedossa, myös langoilla. Ja aion nyt ryhdistäytyä myös kommenteissa. Siis tulossa ollaan.

Aurinkoa ja rutistuksia!

PS. Kylppäri numero yksi kohenee silmissä. Nyt odotellaan raakabetonilattian kuivumista, jotta saa lakat päälle. Jos siitä tulee niin hyvä kuin kuvittelen, niin kuvia seuraa. Jos ei, niin sitten kuvataan kaakeleita.