Liskojen Yö

... ja pitsojen päivä. 

Takaisin kotitantereella, ja kyllä silmä painaa. Ikäkin siinä ohessa. Huh.
Viikonlopun aikana on ollut bensaa suonissa ja rytmiä veressä. Päästiin biitsifestareille lauantaina aamusta, ja paikalta löysin väsähtäneen oloisen seurueen brunssipuuhissa. Oli kuulemma menneet unet harakoille, kun bändin basso oli soinut aamutunneille asti. Noh - mitä moisesta, sehän kuuluu festarimeininkiin, ajattelin ja tuijottelin hiukan säälivästi loppuporukkaa. If I only knew.

Päivä pyörähti kivasti käyntiin, jatkui entistä mukavammin ja illan kulminaationa kuljettiin lava ykkösen, kakkosen ja kolmosen triangelia. Lauma lapsia mukana, maassa maan tavalla. Tanssittiin ja laulettiin kaikki hitit mukana, ihan täysillä;). Kova setti artisteja paikalla, Suomea myöden! Myönnän; Palefacen biisejä en tuntenut, en suomeksi, enkä enkuksi.  Ei mitään aamutunneille asti rypemistä kuitenkaan, vaan teltoille hipsittiin ihan sopivaan aikaan. Kuviteltiin hyvää yötä untivapeittojen alla, silleen kivasti taustamusiikin tahtiin. Eipä ei. Desibelit tuplaantui keskiyöllä, kolmelta päälle meni Zairerytmit, viideltä vieläkin lujempaa ja joku teknohytkytys alkoi seiskalta aamuysiin asti;). Mä olen hyväuninen ja pitkäpinnainen, mutta tällä kertaa koeteltiin himpasti molempia kykyjä. Nukahdettiin onneksi aamulla hetkeksi, ja loppupäivä menikin sitten zombina - kuvat sen kaiken kertokoon... the naked truth in deed;).  Loikoiltiin ravintolan tyynykasoissa, syötiin pizzaa ja hamppareita, ja välillä huilattiin. Ja kuunneltiin lisää musiikkia. Mulla takana vain yksi lyhyt yö, kun taas perjantaina tulleet melkein hallusinoivat unen puutteesta. Mutta hyviä nauruja saatiin aikaan helposti, hiipuvaa hysteriaa;). Kiva keikka totta kai.

Jetlag painaa nyt oikein kunnolla, eli suuntana tyyny ja syvä uni. Eipä ole oman sängyn voittanutta.

Palataan taas asioihin tuota pikaa, nyt kaikille kuitenkin hyvää ja hiljaista yötä.