Puoli valtakuntaa

Ja ripaus prinsessaa. Fuusio pehmoeläimiä ja hajuvesiä. On korulipas ja viisikot. Päiväkirja ja lukko,  punertava hyttyshuppu. 
Ja mikä tärkeintä, naapurina äiskän ja iskän makkari. Niinpä.

Ei siis ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti mennyt tämä mukuloiden ripottelu eri kerrokseen ja talon toiseen päätyyn:). Kun asetuttiin taloksi muutama vuosi sitten, niin koko jälkipolvi oli fiksusti ajateltu alakertaan, kukin omaan huoneeseensa. Mutta jollain konstilla Anja sai kammettua itsensä ilta illan jälkeen meidän väliin – tyttökulta tokkurassa pimeitä portaita kompuroiden sai koirat hereille ja toi meikäläiselle härtslaagit. Joten tytön kimpsut, kampsut ja rimpsut kannettiin lopulta yläkerran pikkukamariin, ja saatiin rauha maahan. Kyllä sitä vieläkin toisinaan herätään tyttö kainalossa, mutta mutta, nautitaan siitä suloisuudesta vielä niin kauan kun joku haluaa kainaloon kivuta.

Iltarutiinit on nyt sitten hajautettu. Ensin peitellään ja suukotellaan, hoidellaan iltarukoukset ja enkelilaulut alakerrassa Elsan kanssa, ja sitten toistetaan koko setti yläkerrassa. Poikien kanssa homma on paljon suoraviivaisempaa; 
‘äitiiiii, hyvää yötä, rakastan sua, kiitos tästä päivästä, amen. Saaks mä vielä teetä?’  ’Et.’  ’Ok.’

Tässä muutama täysin naturelli räpsy yläkerran kulmahuoneesta, eipä ole kaunisteltu tai retusoitu huonejärjestystä lainkaan. 
Anjan buduaari ja karvaiset lapsilaumat.

Olona on perjantaionni, vaakatasossa. Hetki on hyvä, uneliaisuutta ilmassa juuri sopivasti ja kylkeä voi kääntää juuri siten ja miten mieli tekee. 

Thank God it´s Friday, whatever the date;)

Rutistuksia ♥