#WeAreOne
Huoleton blogiharrastus on saanut aivan uuden
ulottuvuuden omalla kohdallani, monessakin mielessä. Ennen kuin keskityn tämän
päiväiseen kuvakavalkaadiin, niin tahdon sanoa muutaman blogisanan. Ison sanan
solidaarisuudesta ja sympatiasta, ison sanan virtuaaliystävyyden sävystä ja
syvyydestä. Jos usein tulee mieleen, että meidän e-yhteisöä vetää puoleensa elon
ja olon kevyemmät elementit, niin voin sanoa
suureen ääneen, että meidän porukka menee pitkälti pidemmalle kuin oma kaunis arki ja
juhla. Tärkeitä nekin, mutta väitän ylpeänä, että tämä yhteisö on kollaasi
naisia, siskoja, vaimoja, äitejä, ystäviä, veljiä, joilla on sosiaalinen
vastuu, empatia ja sydän enemmän kuin kohdallaan – meillä on tarve ja taito puuttua
vääryyteen, sanoa sanottavamme ja kantaa kortemme. Kenian terroristi-isku sai
omassa pienessä piirissäni aikaan vyöryn tunnetta ja tahtoa parempaan. Olen
sanaton. Iso yhteinen kiitos kaikista kommenteista ja yhteydenotoista.
Asenteeni bloggaamisen sai juuri ylennyksen.
Asenteeni bloggaamisen sai juuri ylennyksen.
Kuten sanoin sunnuntaina, meillä on kaikki niin hyvin
kuin nyt mahdollista, kaikesta huolimatta. Fyysisesti kaikki kohdallaan, mutta
tuskin ollaan koskaan ihan perinpohjin ennallaan. Piirit ovat pienet ja iskun myötä lapsilta vietiin se viattomuuden
viimeinen korsi, mitä tulee kodin ja kouluyhteisön koskemattomuuteen ja
pysyvyyteen. Omat vuoteni kriisialueilla tuntuvat nyt ruusutanssilta, kun yllättäen
omat lapseni olisivat voineet olla terroristin tulilinjalla. Westgaten
ostoskeskus oli meidän kaikkien yhteinen pelikenttä cityviikonloppuisin. Kaatuneissa
oli yksi koulukaveri, haavoittuneissa monia.
Miten kerrata tilanteen karmeutta, miten todistaa lapsille, että tämä ei
ole Keniaa – tämä oli terroristi-isku katsomatta paikkaa, aikaa tai kohdetta? Tänne osui tällä kertaa se paska-arpa. Ei tarvinnut edes raaputtaa.
Ja kuitenkin ollaan onnekkaita.
Ja kuitenkin ollaan onnekkaita.
Arki jatkuu. Ollaan puhuttu asiasta kotona, koulu
on puinut asiat asiantuntevasti – meillä mennään tunteella. Olo on lohduton,
mutta se muuttuu paremmaksi ajallaan. En koskaan enää tahdo kertoa omalle kymmenvuotiaalleeni,
miksi paha ampuu lapsia ja niiden äitejä. Mutta olen kyllä ensimmäisenä muistuttamassa paikkakunnan
kauneudesta, safarien satumaisuudesta ja
kotikulmien turvallisuudesta. Meillä on perhe, toisemme ja normiarki on kovasti
tervetullutta. Oltiin eilen klubilla viettämässä iltaa yhdessä, puhuttiin hiukan
vielä lisää, samalla kun päätettiin pitää päät pystyssä, hännät heilumassa ja hakea
hymyt takaisin meidän hetkiin. Meillähän
on kaikki syy moiseen, samalla kun ollaan raadollisen tietoisia, että suru on
niin liki ja niin monella. Presidentin eilinen puhe sai aikaan kananlihat,
uskon parempaan, ja toivottavasti entistä eheämpään ja vahvempaan Keniaan.
Uskosta, toivosta ja rakkaudesta ei ainakaan jääda
paitsi.
Tämä on nyt sitten puitu toistaiseksi.
Nyt palaudutaan tavallisiin asioihin, ja seuraavan briiffin voisin tehdä vaikka niinkin banaalista aiheesta kuin meidän vessan remppa;)
Katsotaan, katsotaan.
Nyt palaudutaan tavallisiin asioihin, ja seuraavan briiffin voisin tehdä vaikka niinkin banaalista aiheesta kuin meidän vessan remppa;)
Katsotaan, katsotaan.
e-love to everyone.
Samaa presidentin puhetta me ollaan varmaan yks sun toinen tästä porukasta kuunneltu! Ja moneen otteeseen on mielessä käynyt kuinka järjetön ihminen voi toimissaan olla - taas kerran on uskonto osana toimintaa. Järjetöntä! Itse en kuulu mihinkään kirkkoon, mutta soisin jokaisen ajattelevan ja tuntevan, että jumala - nikä se kenellekin on- olisi laupeuden, ihmisyyden ja rakkauden, ei sodan ja väkivallan eikä suppeakatseisuuden jumala.
ReplyDeleteSoisi jokaisen uskoa haluamaansa, ottaa oman voimansa ja jaksamisensa sieltä mistä sen tuntee parhaiten saavansa.
Jokaisen lapsen ja nuoren toivon toipuvan kokemuksesta ilman suuria traumoja, aikuisilla on ihan erilaiset pelimerkit käsissään käsitellä asiaa, mutta toisaalta nuoruus on kovin anteeksiantavaista. Toivotaan, että niin on nytkin.
Kiitos Pepi hyvistä sanoista ja ajatuksista. Voimavarantojen kokoa on vaikea arvailla ennekuin niitä tarvitaan.. ja olet ihan oikeassa, että nuoruudessa on taikaa. Lapset ovat avoimesti jutelleet tuntemuksistaan, kuitenkin vakuuttaen, että tästä mennään eteenpäin ja pelolle ei saa antaa valtaa. Nyt se on meidän vanhempien vastuulla pitää hyvästä huolen, ja pitää katseet tulevassa. Kyllä tämä tästä! Mukavaa viikonloppua, oikein isosti!
DeleteArvaa kuule onko täällä tv-uutisista noita tapahtumia seuratessa tullut koko ajan mietittyä, miten teillä ja teidän läheisillä on asiat. Ja ihan varmasti sama koskee kaikkia muitakin lukijoitasi.
ReplyDelete(Kurja sanoa, mutta sen verran nämä nykymaailman toinen toistaan karmeammat tapahtumat ovat "kylmettäneet", että jos en olisi koskaan blogiisi törmännyt ja sitä kautta tavallaan saanut yhteyttä Keniaan, olisivat nämä uutiset terroristi-iskusta hukkua uutispaljouteen, mutta nyt on ollut samanlainen huoli kuin omista läheisistään ja levottomana olen odottanut, että teistä taas jotain kuuluu).
Vaikka lapset hymyilevät kuvissa, teidän aikuisten kasvoilta voi lukea ajatukset. Vähän sama kuin joku olisi murtautunut omaan kotiin, joka sentään on pyhä paikka.
En varmaan mitään osaa selittää niinkuin ajattelen, mutta luotan siihen, että ymmärrät.
Lämpimiä ajatuksia tulee täältä ja varmasti joka suunnalta <3
Niinpä, sitä terrorismia tulee nykyään liikaa tuutista kuin tuutista, tällä kertaa meidän tienoo sai osansa. Varjo on mukana menossa vielä pitkään, mutta sille ei saa antaa valtaa. Tenaville pidetään yllä uskoa hyvään ja pienistä ilonpisarista se mukava tavallinen elämä koostuu. Nyt keskitytään juuri niihin. Kiitos mietteistä, näillä on hyvä porskutella eteenpäin <3
DeleteArki kai on tällaisenkin tapahtuman jälkeen sitä parhautta. Ainakin se antaa lapsille jatkuvuuden ja turvan tunteen, luulisin ja toivon.
ReplyDeleteIhana asenne teillä on siellä, sumun seastakin näkyy aurinko.
Ja muuten, onneksi on se aurinko! Meillä on kevät kauneimmillaan ja päivät suloisia - ja jokaisen mielensyöverit ovat aina himppasen paremmalla kantille, kun ulkona porottaa helle! Suloista viikonvaihdetta myös sinne!
DeleteNykyisessä asuinmaassani terroriskut ovat usein arkipäivää (onneksi parin viime vuoden aikana hieman vähentyneet) joten ymmärrän hyvin miltä tuntuu kun tuttu paikka on iskun kohteena,ja kun tuttuja on joutunut uhriksi. Tsemppejä ja toipumisiin ja toivottavasti jatkossa on rauhallisempaa.
ReplyDeleteAivan, siellä omassa suunnassasi terrorismi on ehkä paljonkin enemmän osana arkipäivää - niin raadolliselta kuin se kuullostaakin! Ja sykleissähän nämä kamaluudet tuntuvat menevän. Onneksi teilläpäin lienee hiukan rauhallisempaa, ja toivottavasti täällä tilanne pysyykin niin. Ja täällä toivotaan ja uskotaan rauhan jatkuvan, ihan niin kuin aina ennenkin. Terkkuja!
DeleteVoimahalauksia <3
ReplyDeleteKiitos Anne, iloisesti vastaanotettuja!
DeleteNäitten asioitten edessä on niin voimaton. Se tunnettiin täällä, kun Oslossa räjähti ja saarella ammuttiin kylmäverisesti lapsia. Mutta yhteisön yhtenäisyys ja rakkaus auttoi monia.
ReplyDeleteJos jokaisella olisi edes yksi virtuaaliystävä jokaisessa maassa, niin emme turtuisi näihin juttuihin tässä mediatulvassa. Vaan muistaisimme, että elämä on ohuen langan varassa. Meillä jokaisella.
Kuten yksi nuori sanoi: jos yksi ihminen voi näyttää noin paljon vihaa, niin ajattele kuinka paljon me muut voimme näyttää rakkautta yhdessä.
Ajatuksissa olette!
Kiitos Tuula. Sitä on vaikea uskoa, että rauhan tyyssija Norjakin koki osuutensa näistä kamaluuksista - koko maailma meni siitä shokkiin! Karmea muistutus, että näitä voi tapahtua missä tahansa. Voimattomuuden tunne on läsnä, mutta se suunnaton solidaarisuus ja yhteenkuuluvuus on ehdoton voimavara selviytyä jopa näistä tilanteista. Täällä ollaan, ja katse on huomiseen. Terkut!
DeleteVoimaannuttava blogiteksti niin kuin olette koko perhe!
ReplyDeleteOma perheeni on kaukana pallon toiselle puolelle, niin silti tunnen suurta yhteenkuuluvuutta teihin. Varsinkin tällaisten kauheuksien keskellä väkisinkin tulee kova ikävä juuri niitä omia rakkaita kotipuolessa, mutta olette tsempanneet, tukeneet ja antaneet lämpöänne myös ns. ei perheenjäsenelle. ( Vaikka tunnen kyllä kuuluvani täysillä perheeseen).
Olette tässä elämässä mukana mielettömällä asenteella ja uskoa, toivoa ja rakkautta on ilmassa jatkuvasti. Kiitos, että saan olla osana ihanaa ja valloittavaa perhettänne.
-Tuike sisko-
Kiitos rakas. Parasta meille on nähdä hymy takaisin siskon kasvoilla ja huomata ihanaa odotuksen tutinaa ilmassa <3
DeleteAika sanattomana täällä on seurattu, sydän kylmänä kaikkien niiden puolesta jotka jäivät tulilinjalle tai menettivät omiaan siellä. Teidän bändiin on henkilöitynyt varmasti aika monella se huoli, vaikkakin tiesimme että olette kunnossa. Hyvä blogistania, hyvä me jotka reagoimme sydämellä, hyvä te jotka toitte tämän tragedian lähemmäs kaukaista pohjolaa.
ReplyDeleteTämä koskettaa täälläkin niin että oksettaa, paikan päällä yhteinen suru on varmasti käsin kosketeltavaa, yhdistävääkin totta tosiaan.
Pitäkää huolta toisistanne!
xxx
Kiitos ihana Sanna. Ja kyllä, blogistania rocks! Meillä on halailtu taas oikein urakalla, ja oikeaan suuntaa ollaan matkalla... mietitään menetyksiä, ja keskitytään hyvään huomiseen. Touhu pitää mielen oikeassa paikassa xxx
DeleteVoimia.
ReplyDeleteKiitos!
DeleteOlen jotenkin sanaton. Iloinen teidän asenteesta ja siitä, että voitte hyvin. Virtuaalihalaus sinne kauas <3
ReplyDeleteJoskus nämä asennejutut pitää ihan selkokielisesti päättää - sitä olisi helppoa vaipua murheen vietäväksi ja pelon kiusaamaksi, mutta eihän siitä tulisi yhtään mitään. Me päätettiin ihan konkreettisesti puida asiat asioina, ja sitten laittaa kokko kohti taivaanrantaa, ilosena ja kiitollisena. Ja nöyränä. Kiitos ja virtuaalirutistukset sinne takaisin!
DeleteNiin aina ei ymmärrä , osaa järjellä selittää miksi pitää tapahtua jotain tällaista. Onneksi kuitenkin jollain ihmellisellä tavalla voimaannuttavaa energia löytää tiensä ihmisiin ja antaa voimaa selvitä. Teille edelleen jaksamista ja "etiäpäin" ;) !
ReplyDeleteJa etiäpäin ollaan hyvästi matkalla. Lannistua ei saa, ja onneksi on niitä energiavarantoja omasta takaa - niitä on käytetty ja pattereita ladattu. Kyllä me tästä. Pikkulikoilla on vielä hiukan painajaisia, kun taas pojat totesivat ihan rationaalisesti, että se sitten niistä leffakeikoista ostoskeskuksissa. Arki voittaa, ja nyt vaan sopeudutaan tähän tilanteeseen. Meillähän on kaikki hyvin, se pitää aina pitää mielessä. <3
DeleteOlen kanssasi täysin samaa mieltä, että meidän on pakko uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.... ja rakastaa! Vain näillä voimilla huomenna maailma voi olla parempi paikka lapsillemme, meille ja kaikille! Eteenpäin kohti valoisampaa huomista.
ReplyDeleteP.S. Se vessaremontti sopisi hyvin tämän aiheen jatkoksi ;-)
Aurinko hellii ja meillä meneillään mukava viikonvaihde ihan kotioloissa. Nyt otetaan rauhallisesti ja annetaan meille kaikille sellaista tavallista olemisen kepeyttä - kaikesta murheesta huolimatta. Suruaika on meneillään koko maassa, joten vietetään aikaa ihan omissa oloissamme, tavallisesti. Sitä parasta loppujen lopuksi! Ja kokeillaan saada jotain tuloksia sen vessarempan kanssa, jes. Lattiavalut kuivuvat, eli ensi viikolla pitäisi päästä kunnon äksöniin;) Ja kuvia seuraa in deed...
DeleteHuojentavaa kuulla että teillä on toisenne ja elämä jatkuu tragediasta huolimatta. Ihana nähdä nuo viattomat hymyt tyttöjen kasvoilla, iloisia pikkuneitejä kaikesta huolimatta. Surullista ja järkyttävää ollut seurata televisiosta lähetyksi, toivotaan että aurinko alkaa paistamaan huolista huolimatta. Sanna ja F
ReplyDeleteKiitos Sanna ja F. Arki jatkuu, kaikki ihan ok. Ja onneksi on se aurinko;) Isot halit!
DeleteKiitos, että jaksoit tänne kuulumisia kertoa - ja ihmeellistä on, että välittäminen ja huoli toisista ihmisistä jossain kaukana voi olla niin suuri - vaikka noita ihmisiä ei koskaan ole elävässä elämässä tavannutkaan. Paha on todellisuutta ja se on läsnä asuisi missä tahansa. Mutta niin kauan kun on ihmisiä, jotka välittävät toisistaan, jotka surevat tuntemattomienkin puolesta, on toivoa. Tässä maailmassa, jossa valtapelejä pelataan uskontojen nimessä, jota raha pyörittää, on kuitenkin yksi ylitse muiden - ihmisten välistä ystävyyttä ja rakkautta yli raja-aitojen, yli välimatkojen - sitä ei paha nujerra.
ReplyDeleteTeidän perheestä ja sinun sanoistasi näkee, että siihen parempaan huomiseen voi luottaa!
Voimia edelleen sinne♥
Kiitos Lady - ja ystävyyden voimaa ei saa koskaan aliarvioida! Mulle itselleni täällä blogin puolella jakaminen ja kaikkien suunnattoman ihanien viestien saaminen on ollut tavattoman tärkeää... virtuaalimaailman mukana myös ystävyys saa uusia piirteitä, ja uskon niihin lujasti. Täällä me tavallaan tuntemattomat kuitenkin jaamme tunteita ja oloja, ja saadaan niille vastakaikua. Ystävyyttä jos mitä, mun mielestä. Toisenlaista, kyllä, mutta kuitenkin todellista. Kiitos voimantoivotuksista, ja isoja lämpöisiä terveisiä sinne suuntaan!
DeleteTodella surullista, kun noita ikäviä "arvanheittäjiä" joukkoomme mahtuu ja todellakaan, emme voi koskaan tietää osuuko se arpa kohdallemme... täällä suomenmaassa vai jossain kaukana vieraassa maassa :(
ReplyDeleteKaikesta huolimatta ihanaa ja parempaa loppuviikkoa sinne ja tänne kylmenevään koti suomeen :)
Juttelin juuri Suomeen ja kuulin, että ihana kirpeä syksy on saapunut! No, jo oli aikakin, eikö? Meillä taas kevät on kääntynyt ja hellettä on tiedossa. Laitetaan juuri saunaa päällä ja meinaan mennä uimaan! Kesänmerkit ilmassa siis. Mukavaa viikonvaihdetta!
DeleteEn olisi enää hetkeäkään tuossa maassa! Lentoliput olisin tilannut välittömästi ja perheeni olisi jo Suomessa.
ReplyDeleteEi Suomikaan enää mikään lintukoto ole, mutta tuon kaltaisia tapahtumia on vaikeaa kuvitella tänne. "Suuressa" maailmassa ne taas on enemmän kuin todennäköisiä.
Kyllä on mielessä vilahdellut vaikka mitä, mutta näitä juttuja pitää aina punnita tarkkaakin tarkemmmin. Nyt ollaan täällä ja elämä jatkuu täällä. Mutta se on selvä, että lasten turvallisuus menee yli kaiken - ja jos se olisi konkreettisesti vaarassa, niin olisin jo iltalennolla matkalla Turkuun. Mutta pääseköhän sitä pahaa pakoon enää missään tänä päivänä?
DeleteElämä jatkuu sittenkin , vaikka syviä haavat ovatkin , voimia sinne teille kaikille :)
ReplyDeleteKiitos, voimia on saatu ja jaettu - viikonlopun toivotuksia myös sinne!
DeleteIhailen asennettanne: arki ja elämä jatkuu, vaikka sitten suru rinnassa, mutta pelolle ei siinä kannata antaa valtaa. Miksi pelätä ja surra etukäteen sellaista mistä ei tiedä. Elämä on ennakoimatonta, se on sitä joka paikassa, myös Suomessa (yhdelle edelliselle anonyymille tiedoksi). Pelko halvaannuttaa ja vie mahdollisuuden nauttia siitä kaikesta kauniista mikä on ympärillä, kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Vessaremppaanne odotellen :)
ReplyDeleteKiitos jaana, olen niin samaa mieltä koko kirjoituksestasi, etten edes yritä kirjoittaa mitään lisää :) Halauksin, Kirsi
DeleteNyt katsellaan ympärille ja huokaistaan juuri siitä kaikesta tässä ja nyt. Kasallinen kypsiä avokaadoja, koko jengi kotona, hellepäivä, sauna päällä ja ihana valo. Tässä sitä tavallista hyvää ja kaunista. Terkkuja ja aurinkoa!
Delete"Älä elämää pelkää/ älä sen kauneutta kiellä./ Suo sen tupaasi tulla/ tai jos liettä ei sulla/ sitä vastaan käy tiellä/ älä käännä sille selkää." Kaarlo Sarkian runon alun myötä terveiset ja hyvää arkea sinulle ja perheellesi. Päät pystyyn, hännät heilumaan ja hymyt takaisin hetkiinne kuulostaa hyvältä asenteelta!
ReplyDeleteNiin tavattoman kauniisti sai runo sanottua sitä tärkeintä, kiitos - meillä sauna on päällä ja tänään korkataan kesä ja uimakausi. Näillä eväillä on hyvä jatkaa arkea.
DeleteElämä on arvaamatonta ja täynnä yllätyksia, myös niitä ikäviä. Tämän olen todennut myös omassa elämässä. Onneksi positiivinen asenne auttaa jatkamaan eteenpäin. Ei jäädä rypemään murheisiin vaan suunnataan ajatukset parempaan tulevaisuuteen. Ihanan positiivinen olet jaksanut olla kaikesta kurjasta huolimatta! Kovasti jaksamista sinne teille!
ReplyDeleteJa kyllä on itkujakin tullut, ja varmaan tulee vielä monestikin. Mutta hännät on pystyssä ja näillä on hyvä jatkaa eteenpäin! Aurinkoterkkuja sinne. x
DeleteNiin se vaan elämä jatkuu kaikista kauheuksista huolimatta. Pitäkäähän huolta toisistanne. Suurensuuret halaukset <3
ReplyDeleteLujasti ja kovasti pidetään kiinni. Iso halit teidän koko kerholle xxx
DeleteKiitos kun jaat ajatuksiasi ja perheenne kokemuksia tälläisellakin hetkellä!
ReplyDeleteTäällä jakaminen ja ihana dialogi antaa voimaa ja energiaa. Siitä kiitos kaikille tänne.
DeleteJaana, iso hali sulle ja ihanalle perheellesi ❤️ Taivaan Isälle kiitos, olette kunnossa! Jaksamisia sinne! Tämä ei varmasti koskaan unohdu, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään. Hymy siis huulille ja uutta kohti! Ellu
ReplyDeleteKiitos Ellulle, hymy voittaa vielä. J muuten, laitan Asantepostia tulemaan nyt viikonloppuna... ollaan siis niin innoissaan Lyckan osuudesta tässä seikkailussa. Jes ja ihanat!
DeleteNäillä kuvilla on aivan uudenlainen merkitys, olo on jotenkin ollut sanaton koko tämän iskun aikana ja kuten sanoit se voi olla koska tahansa ja missä tahansa. Voimia teille ja virtuaalihalaus.
ReplyDeleteAuringossa on helppo hymyillä, edelleenkin ja kaikesta huolimatta! Kiitos kommentista ja isot halaukset myös sinne.
DeleteOli ihana lukea päivityksiäsi ja kuulla, että teillä on siellä kaikki hyvin. Jännityksellähän täällä Varsovassa katseltiin uutisia Keniasta ja surulliseksi veti mielen. Kaikkea hyvää sinne teidän arkeenne ja täällä odottelen vessan remppa päivitystäsi. :-))
ReplyDeleteXX
Kunhan saisi sen vessan lattian nyt vihdoinkin kuivaksi. Ollaan odottavalla kannalla, mutta ihan hyvältä näyttää;) Suloista viikonloppua myös sinne Varsovaan koko teidän perheelle xxx
Delete