Thursday, 12 September 2013

Memory Making



Olen puolilta juuriltani karjalainen ja onnekseni saanut maalla viettää lapsuuteni kesiä. Ihania muistoja heinätöistä ja rantasaunasta, aamulypsyistä ja kanatarhasta, lämmintä maitoa ja hersryynipuuroa. Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Mutta mikä tupsahti mieleen tällä viikolla, oli ennenkaikkea se luontainen vieraanvaraisuus – open door policy kaikkein orgaanisimmillaan.

Mummulan tuvan ovet olivat aina auki. Kun meitä kesävieraita alkoi lipua kyliltä kohti tupaa, niin johan oli pöytä koreana. Karjalanpaisti leivinuunissa, perunat kiehumassa, perunapiirakat rypytettynä, Arabian sinipilkulliset kahvikupit tasseineen pöydälle ladottuna ja marjapiiras liinan alla. Iltaa vasten otettiin kaapista rapeaksi mankeloidut lakanarullat ja hetekat vaan kolisi kammarissa, kun laitettiin siskonpetiä, vieraspetiä, monta metriä molempia. Virkatut päiväpeitteet ja räsymatot, mummuntekemiä kaikki tietenkin. Uuden karheita villasukkia, maljakossa niittykukkia ja kärpästen surinaa. Siitä oli lapsuuden kesät tehty.

No, siis tämä on pitkähkö intro mun juttuun: äidinmaidosta ammennettu ilo, kun talo on taas täyttymässä. Yritetään kovasti pitää suvun mainetta yllä;). Tiedossa vieraita, monia vieraita, muutamalta mantereelta. Tuttuja ja rakkaita kaikki tyynni. Meidän pihapiirin Hotelli Haveli - putiikki sellainen;) -  on hyvästi puukattu pitkin syksyä. On ihania aikoja edessä. Ei ehkä karjalanpaistia, villasukkia tai marjapiirasta ei, mutta grillikylkeä ja tropiikinhedelmiä. Puhtaat lakanat, Iittalan lasit ja Etelä-Afrikan viinit ovat kaikki taattuja. Ja kotikeittiön munkkeja, joka keskiviikko. 

Jakamisen ilo on se suurin ilo, ja mikään ei hakkaa niitä pitkiä illallisia, kun puidaan sen ensimmäisen ihmeellisen safarin saldoja, huokaillaan savannien kauneutta, värejä ja maisemia. Samalla me saadaan uusimmat tunnelmat ja kuulumiset sieltä, täältä ja kotimaasta, sen säistä ja sukulaisista. Sitä, mitä ei löydy lööpeistä tai linjoilta. Priceless all along.

Suunnitelmat ja safarit poikineen ovat kypsymässä ja buukattuna, jokaiselle jotakin. Ja me mukana joka reissulla, mites muuten;)
Säpinaa, suhinaa ja suurta odotusta ilmassa. 

Emäntä, isäntä ja huushollin hovinarrit ovat kaikki valmiina.

Isosti tervetuloa. Ja muuten - mukaan mahtuu vielä!

30 comments:

  1. Nyt tiedän mikä meitä molempia yhdistää. Vahvat karjalaiset sukujuuret molemmilla vaikka olemmekin Turun flikkoja :-)

    Kuvaus mummulastasi oli kuin suoraan minun mummolastani Keski-Suomen Vilppulassa! Siellä oli aina kanssa yhtä vieraanvarainen meininki, mummo hellan ääressä taikomassa herkkuja meille. Mieleeni on jäänyt erityisesti karjalanpaistin hurmaava tuoksu, joka täytti mummolan tuvan.

    By the way, jos et ole vielä lukenut kirjaa Juuret, niin suosittelen lämpimästi. Se kertoo kiehtovia tarinoita esi-isiemme synnyinseudulta.

    Ihanaa, kun saat kestitä rakkaita läheisiäsi. Yhdessäolo on paras lääke koti-ikävään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis kyllä on ihana huomata miten paljon tärkeyttä on omissa juurissa ja kulttuuriperimässä - ja ah tätä karjalaisuutta, onnenpekkoja isosti ollaan! Mitäköhän omat muksut muistelevat lapsuudestaan sitten joskus;)? Juuret on luettu joskus kauan sitten, lienee vielä kirjahyllyssä ja voisinpa ottaa sen uudelleen esiin. Mukavaa viikonloppua sinne maailman ihanampaan Turkuun! Huoh.

      Delete
  2. Lapsuutesi kuulostaa mieheni lapsuudelta ja kuinkas muuten - mummo karjalainen ;D Ihanalta kuulostaa myös tuo sinun osuutesi siellä kaukana, suunitella safaria - jokaiselle jotakin periaatteella .) ja vielä kun pääsette itsekkin nauttimaan niistä safareista ja ystävistä , niin , huoh .
    Me suunitellaan talveksi matkaa joko kuubaan tai keniaan
    Saas nähä kumpi toteutuu vai toteutuuko kumpikaan , riippuu aina noista työhommista . Älytöntä kun työt aina sotkee hyvät matkasuunitelmat , hehe

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki pointsit Kenian lomalle, ihan totta! Satumaiset biitsit ja suunnattomana bonuksena totta kai safarit. Ja hei, olen tosissani avittamassa reissunjärjestelyjä täällä päässä, jos kiinnostaisi ja olisitte tulossa. Usko pois, että safarioperaattoriverkosto on tuttuakin tutumpi;) ja muutamat loistoreissut kotimaisille ryhmille on pistetty pystyyn. Karibu sana!

      Delete
  3. Karjalaista verta löytyy, isänpuolelta sitä oon saanut... ja perunapiiraat NAM!!!
    Onneksi pääsen edes näiden ihanien kuvien myötä sinne teidän mukaan :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, perunapiiraita ei voita mikään. Paitise se karjalanpaisti leivinuunista. Vievät mielen ja kielen mennessään! Mukavaa viikonloppua!

      Delete
  4. Minun molemmat vanhemmat ovat Karjalasta....ja sen hyvin huomaa minustakin...sen karjalaisen verenperinnön....:)
    Laapsuuden kesät tuli minunkin vietettyä mamman ja papan luona....aina oli syli valmiina vastaanottamaan♥
    Olisipa mukava varata vuode tuosta Hotelli Havelista...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisipa varmistaa, että sitä verenperintöä jotenkin siirtyisi omille tenavillekin... ja Hotelli Havelin reseptionisti ottaa varauksia vastaan oikein mielellään;) Muksat viikonloput!

      Delete
  5. Kuulostaa ihanalta, voi kun mä voisin myös tulla! Onneksi on täälläkin luvassa ystäviä ja sukulaisia - siroteltuna sopivasti pitkin syksyä :) Sumuiset Turunterveiset ja isot halaukset <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suurin riemuhan on juuri se sukulaisten ja ystävien kanssa hengailu. Ja ihan iskemätön apu koti+ikävään! Sumuinen Turku kuulostaa melkein maagiselta... suloista viikonloppua ja rutistuksia!

      Delete
  6. No tämähän selittikin... Karjala yhdistää :) Kun on karjalanpaistilla kasvanut, ei sulje oviaan kulkijoilta !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän mä vähän arvailinkin sitä karjalalinkkiä;)

      Delete
  7. Anoppini on Karjalasta ja hän on yksi vieraanvaraisimmista ihmisistä, jonka tunne. Itselläni on juuret Pohjois-Karjalassa, joten vähän sinne päin kallellaan lienen minäkin;)
    Ihanaa vilskettä siellä teille on tulossa - ja mikä hienointa, luulenpa, että mekin pääsemme siihen menoon hieman kurkistamaan;)
    Upeita syyspäiviä myös sinne - me olemme saaneet ainakin täällä Turun seudulla nauttia mahtavista syyssäistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä ne karjalaiset perinteet tuntuvat olevan vahvasti läsnä vielä monessa suvussa ja monella suunnalla - loisto juttu! Turkuun jutellaan viikottain, ja on sitä suven pituutta ja pehmeyttä ihmetelty jo viikkotolkulla. Niin jatkukoon! Ja mukavat viikonloput!

      Delete
  8. Samanlaisia ovat minunkin lapsuusmuistoni Etelä-Pohjanmaalta, vaikka ruokalajit olivatkin muuta. Harmi, kun tuo avointen ovien perinne on tästä maasta (lähes) kokonaan kadonnut. Ennen oli niin helppoa jakaa vähästään. Ei meilläkään ihan avoimet ovet ole, mutta varsinkin kesäisin saamme sentään usein nauttia buukatuista "b&b vieraista". Mukivia hetkiä ystävien parissa sinnekin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. MukAvia hetkiä siis toivottelin.

      Delete
    2. Mitäköhän siellä Pohjanmaalla tuotiin pöytään, olisi kiva kuulla! Itse kyllä tykkään avoimien ovien meiningistä, mutta oikeassa olet, että taitaa olla kaikilla niin kovasti kiire tätä nykyä että pikkuvierailutkin suunnitellaan tarkkaan ja kovasti etukäeen.... mukavia viikonloppuja!

      Delete
  9. Tutulta kuulostaa! Pohjois-Karjalassa asuneena tuo "open door policy" on niin tuttua. Ei tarvinnut aina soittaa ja ilmoittaa visiitistä, senkun vaan meni. Puolin ja toisin. Ja aina oli pöydässä tarjottavaa!
    Tuo sinun kutsusi kuulostaa niin houkuttelevalta, että melkein tekisi mieli varata lennot! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saapa nähdä, jos kutsutärppi tekee tehtävänsä;)

      Delete
  10. Voi, mandazia vati täynnä! Meillä oli molemmilla mummuilla padat porisemassa ja vieraita kestittiin, vaikka ei karjalaisia sukujuuria olekaan. Ehkä sitä ennen vanhaan oltiin vieraanvaraisempia?
    Mun muistoissa perunapiirakat oli huippua, kun joskus kävimme Hattulassa eräällä karjalaisella mummolla niitä maistelemassa. Ihan ähkyynsä piti syödä, niin hyviä ne oli!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mandazeja totta tosiaan, kotoisesti munkki, eikö? Piiraista puheenollen, niin jouluksi tehdään aina pöytään, omin käsin ja sama ähky on tuttu olo;)

      Delete
  11. Voi ihanuus, kaikkea jaksat vääntää perheelle ja vieraille arjen keskellä! Ihania hetkiä ystävien ja tuttujen kanssa! Aurinkoa riittää vielä täällä ja kesäistä lämpöä mutta haaveissa on että joskus joskus vielä näkisimme Fredin kanssa livenä nuo teidän maisemat.
    Kyllä niin äitisi tulee mieleen tästäkin postauksesta! Terveiset sinne! Sanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Sanna, ihana kommentti, paras ♥ rutistukset sinne koko teidän pesueelle... niin ja tervetuloa;)

      Delete
  12. Kyllä tuli minullakin mummola mieleen pohjois pohjanmaalla ,aina lämmin kesä :) ja mummin tekemät rieskat.Niin hyviltä näyttivät sinunkin lämpimäiset, lurps !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta muuten, miten niissä lapsuuden kesämuistoissa paistaakin aina aurinko;)

      Delete
  13. Isäni oli myös Karjalasta ja hänellä oli myös aina ajatuksena se, että kaikki vieraat ovat tervetulleita! Äitini sitten teki sen seitsemän sortin tarjoamiset!
    Miehelle jo ehdottelin reissua Keniaan..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nonni, pistetään karjalaistraditiot täyteen iskuun ja ovet ovat auki;) Juttele miehelle vielä hiukan lisää, niin vaikka sanoisi jes!

      Delete
  14. Täälläkin yksi kappale puolikarjalaisia! Kuulostaa niin tutulle - äitini jaksaa yhäkin leipoa ja laittaa... ja vaikka olisi miten omalle väelle mitoitettu paisti uunissa, siitä riittää aina jaettavaksi myös yllättäville tupaan poikkeajille :D
    Jonakin kauniina päivänä pakkaan kimpsun ja tulen sinne!
    Vallan ihania reissuja ja muita seikkailuita sinne teille :)

    ReplyDelete